Uuras Saarnivaara
4. uudistettu painos
Kansi: Veikko Silvennoinen
© Kustannus Oy Uusi Tie, Helsinki
ISBN 951-619-167-3

Karisto Oy:n kirjapaino
Hämeenlinna 1986

TÄMÄN KIRJAN AIKAISEMMAT PAINOKSET

JEHOVAN TODISTAJAT. Suomen Lähetysseura 1956 ja 1958
JEHOVAN TODISTAJAT RAAMATUN VALOSSA. Suomen Kirkon Sisälähetysseura 1963

Tässä neljännessä painoksessa Jehovan todistajain opin esitys perustuu heidän käyttämiinsä kirjoihin TOTUUS, JOKA JOHTAA IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN (1977, lyh. TIE) ja ELÄMÄLLÄ ON TARKOITUS (1978, lyh. EOT). Heidän historiansa ja menetelmiensä tuntemiseen olen saanut apua heidän työssään pitkään olleiden saksalais-amerikkalaisen William J. Schnellin, saksalaisen Hans-Jiirgen Tvvisselmannin ja suomalaisen (Suomen ruotsalaisesta perheestä olevan) Herrick Åbergin kirjoista.

Tämä painos on suureksi osaksi uusi kirja. Jehovan todistajain (lyh. Jt) opit on siinä esitetty tarkkoina lainauksina heidän omista kirjoistaan, ja niitä verrataan Raamatun sanoihin.

Jeesus sanoo: "Jos te pysytte minun sanassani, niin totisesti olette minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi" (Joh. 8:31).

Luettelo käytetystä kirjallisuudesta sekä lyhenteistä on tämän kirjan lopussa.

JEHOVAN TODISTAJAIN HISTORIAA

C. T. Russelin aika

William Miller laski Kristuksen tulon ja seurakunnan ylöstempaamisen tapahtuvan 1843-44. Erään hänen seuraajiensa ryhmän ja seitsemännen päivän (lauantain) sapattia viettävien baptististen oppien yhtymisestä syntyi SEITSEMÄNNEN PÄIVÄN ADVENTISTIEN kirkko. Siinä ei ole yritetty laskea Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mutta joissakin muissa adventistipiireissä sen odotettiin tapahtuvan 1873-74. Kun silloin ei tapahtunut mitään erityistä, N, H. Barbour-niminen adventistijohtaja, THE HERALD OF THE MORNING (Aamun airut)-lehden julkaisija, esitti tulkinnan, että käyttäessään Kristuksen tulemisesta kreikkalaista sanaa paruusia UT todellisuudessa tarkoittaa läsnäoloa. Kristuksen näkymätön läsnäolo alkoi v. 1874. Tätä vuotta koskevat laskelmat pitivät paikkansa, mutta oli erehdytty sen suhteen, mitä Kristus oli silloin tekevä.

Uskonnollisia ongelmia vuosia pohtinut Charles Taze Russell (1852-1916) tunsi opin iankaikkisesta kadotuksesta sietämättömäksi ja Jumalan rakkauden kanssa yhteensopimattomaksi. Häntä askarruttivat myös Kristuksen tulemisen ajankohtaa koskevat laskelmat. Eräässä adventistien kokouksessa hän löysi mieltään tyydyttävän tulkinnan: Ihminen on kokonaan kuolevainen, ja iankaikkinen kadotus on olemattomiin häviämistä. Iankaikkisen elämän saavat vain uskovat. Kristuksen paruusia-läsnäolo alkaa näkymättömänä.

V. 1876 Russell tutustui Barbourin AAMUN AIRUT -lehteen ja Barbouriin itseensä. Hän omaksui tältä käsityksen, että Kristuksen pa-ruusia-läsnäolo oli alkanut 1874. Siitä alkoi 40-vuotinen Jumalan lasten lopullinen elonkorjuu, joka oli päättyvä 1914 tapahtuvaan Kristuksen julkiseen tulemiseen, uskovien ylöstem-paamiseen, pakanain valtakuntien tuhoon ja tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseen.

Jättäen maallisen toimensa Russell ryhtyi suullisesti ja kirjallisesti julistamaan tätä löytämäänsä totuutta. Oltuaan jonkin aikaa yhteistoiminnassa Barbourin kanssa hän erosi tästä ja alkoi 1879 julkaista lehteä ZION'S WATCH TOWER AND HERALD OF CHRIST'S PRESENCE (Siionin vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut). Tämän VARTIOTORNI-lehden levikki on kasvanut niin, että v. 1960 se oli lähes neljä miljoonaa kappaletta 56 eri kielellä. Myös suomeksi sitä levitetään paljon varsinaisten Jehovan todistajain piirin ulkopuolellekin.

Russell perusti 1884 kuuden ystävänsä kera ZION'S WATCH TOWER AND TRACT SOCIETY (Siionin vartiotornin Raamattu- ja traktaattiseura) -nimisen rekisteröidyn yhdistyksen. Sen päämaja oli aluksi Pennsylvanian Pittsburgissa. mutta siirrettiin 1909 Brooklyniin, New Yorkin naapurikaupunkiin, jossa se edelleen on. Yhdistykselle perustettiin myöhemmin moniin eri maihin tytäryhdistyksiä. Tunnetuimpia niistä on Englannissa ym. toimiva INTERNATIONAL BIBLE STUDENTS' ASSOCIATION (Kansainvälinen raamatuntutkijain seura), joka on tehnyt työtä meidänkin maassamme.

Raamattua tutkiessaan Russell kehitti oman menetelmänsä. Ymmärtäen Dan 12:4 olevan engl. KJV:n sanan "run to and fro" / juosta edestakaisin/väärin (hepr. JeSõTeTu, kulkevat ympäriinsä, tutkivat tarkoin, KR: tutkivat), hän poimi Raamatusta yhteydestään irtireväis-tyjä kohtia oppiensa tueksi. Nämä opit olivat paljolti kristikunnassa esiintyneitä vanhoja harhaoppeja. Russellin erikoisopit olivat seuraavat:

1. Ajallisessa kuolemassaan ihminen menettää kaiken tajuisen olemassaolon. Tuonela, hepr. SeoL, kreik. hädes, on hauta. Helvetti, kadotus on olemattomiin häviämistä.

2. Kolminaisuusoppi on pakanallinen harha. Jumala on yksi siinä merkityksessä, että Hänessä ei ole kolmea persoonaa. Kristus ei ole Jumala, vaan luotu olento, Jumalan korkeaan asemaan korottama. Pyhä Henki on Jumalan persoonaton voima. Nämä ovat areiolaisten, unitaarien ym. harhaoppeja.

3. Kristus ei noussut ruumiillisesti kuolleista, vaan ainoastaan henkiolentona.

4. Vuoteen 1874 asti Kristus oli seurakunnassaan läsnä rakkaudessa, muistelemisessa yms. Sinä vuonna Hän tuli siihen persoonallisesti läsnäolevaksi ja alkoi valmistaa tuhatvuotisen valtakunnan tuloa, joka oli tapahtuva 1914. Siihen mennessä oli Vartiotornin aittaan koottava jäljelläolevat 144.000:sta taivasperintöön määrätyistä. Harmagedonin taistelussa 1914 oli tapahtuva maailmanvaltakuntien ja pakanain aikojen loppu. Silloin Kristus oli ottava omansa luokseen pilviin ja perustava tuhatvuotisen valtakuntansa. Russellin mukaan pyhien ylösnousemus henkiseen olomuotoon tapahtui 1878.

Kristuksen lunastustyön perusteella taivasperintöön syntyvien kokonaisluku on mainittu 144.000. Muille Hänen lunastustyönsä on valmistanut tilaisuuden pelastua kuuliaisuuden kautta (siis teoista, ei armosta) tuhatvuotiseen valtakuntaan. Ne, jotka eivät tätä tilaisuutta käytä hyväkseen, hävitetään olemattomiin.

Mitä lähemmäksi odotettua vuotta 1914 tultiin, sitä enemmän Russell innosti kannattajiaan työhön ihmisten johtamiseksi Vartiotornin turvakaupunkiin, jossa he voivat pelastua Harmagedonin taistelun läpi. Vartiotorniyhdistykseen kuuluvat muodostivat hänen oppinsa mukaan sen jäännöksen, jonka Kristus oli pelastava tämän taistelun läpi tuhatvuotiseen valtakuntaansa.

Kristuksen tulo ei tapahtunut v. 1914, ja Vartiotorniin kuuluvat pysyivät maan päällä niinkuin muutkin. Maailmansota, joka alkoi sinä vuonna, ei merkinnyt maailman valtakuntien tuhoa, eikä Kristus silloin perustanut tuhatvuotista valtakuntaansa.

5. Moos. 18:22 sanoo: "Kun profeetta puhuu Herran nimessä, ja kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut."

Jotkut vartiotornilaiset eli russellilaiset päättelivät, että Russell oli harhaopettaja, ja yhdistys menetti jonkin määrän kannattajiaan. Suuri enemmistö pysyi kaikesta huolimatta sille uskollisena. Rehellisen erehdyksensä tunnustamisen sijasta Russell kirjoitti:

Näihin aikoihin ilmestyi Russellin toimittama LUOMISDRAAMA, maailman syntyä esittävä kuvasarja teksteineen. Hän selitti sen ilmestymisen korvaavan täysin sen, mitä oli jäänyt tapahtumatta, nim. Kristuksen toisen tulemisen, pyhien ylöstempaamisen, tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen ym. Prof. Antti J. Pietilä kirjoitti tämän johdosta, että sitä lukiessa oli vaikeaa sanoa, oliko mies mielipuoli vai rienasiko hän.

J. F. Rutherfordin kausi

Tämä selitys ei ollut totuudenmukainen. Eivät vain jotkut yksityiset, vaan Russell ja Vartiotornin virallinen johto olivat esittäneet mainittuja asioita sekä sen lehdessä että sen julkaisemissa kirjoissa.

Ottaessaan johdon käsiinsä Rutherford oivalsi, että pettymyksen raunioista selviämiseksi Vartiotornin sädekehä oli säilytettävä tavalla tai toisella. Uusi johto piti kiinni edellä luetelluista järjestön tärkeimmistä harhaopeista. Se säilytti myös vuoden 1914 käänteentekevänä: Kun pakanain valtakunnat eivät silloin tuhoutuneetkaan, se selitti, että niiden oikeus hallita oli silloin loppunut. Jumalan valtakunta oli silloin tullut näkymättömänä taivaassa, vaikkei se ollutkaan tullut näkyvänä maan päälle (Tw, 96).

Rutherford selitti: Niinkuin profeetta Elisa oli jatkanut Elian työtä kaksinkertaisella hengenvoimalla, niin Vartiotornin uusi johto jatkoi Russellin aikaisen johdon työtä kaksinkertaisen voiman ja valon omistajana. Tämän suuremman valonsa mukaisesti se selitti:

Alkuaikoina uusi johto selitti, että Vartiotorni-järjestöön vuoteen 1922 mennessä kootut olivat viimeiset 144.000:n taivasperillisen joukkoon pääsevät. Mutta sitten oven selitettiinkin olevan vielä raollaan, ja sisälle otettiin uusia käännynnäisiä. Uudestisyntymisen mahdollisuus oli joka tapauksessa pian loppuva, sillä seurakunta eli jäännös otetaan taivaaseen 1925, ja tuhatvuotinen valtakunta alkaa silloin. Rutherford julisti tätä mm. kirjassaan MILJOONAT, JOTKA NYT ELÄVÄT, EIVÄT KUOLE KOSKAAN KUOLE. Vanhan liiton pyhien ylösnousemus oli tapahtuva 1925. Aabraham, Iisak, Jaakob ym. ilmestyvät silloin Vartiotornin piiriin. Tehdäkseen tämän odotuksen todellisuustuntuiseksi Rutherford hankki Kalifornian San Diegoon heitä varten talonkin, jolle hän antoi nimen Beth Sariin, ruhtinaitten talo (30Y, 33, 38, 50; Tw, 102).

Kun odotettuja asioita ei 1925 tapahtunutkaan, Vartiotornin johto selitti, että kysymyksessä oli ollut vain joidenkin yksityisten erheellinen odotus, mutta Herra ei ollut sitä sanonut. Jopa selitettiin:

Rutherford oli voimakas johtajaluonne. Aiemmin heikosti keskitetystä liikkeestä, jonka paikallisilla seurakunnilla oli suuri itsenäisyys, tehtiin Brooklynissa olevasta päämajasta luja-kätisesti johdettu järjestö, jonka jäsenillä ja paikallisyhdistyksillä ei ole juuri mitään itsenäisyyttä. Tähän päämäärään pääseminen vaati n. kolmen vuosikymmenen määrätietoisen työn. Päämäärä saavutettiin 1938, jolloin teokratia julistettiin alkaneeksi (30Y, 64, 149-151; Tw, 95-98).

Johtaessaan Vartiotorni-järjestöä tätä päämäärää kohti Rutherford kumppaneineen oli omituisen epäjohdonmukainen: He julistivat useiden vuosien ajan, että kaikki inhimilliset järjestöt olivat pahoja, saatanan aikaansaannoksia. Muodostuttuaan itse lujemmin keskitetyksi järjestöksi kuin mikään muu se julistautui Jumalan järjestöksi/organisaatioksi, ainoaksi pelastusarkiksi ja turvakaupungiksi, jossa voidaan selvitä Harmagedonin taistelun läpi. Se selitti kaikki muut järjestöt, kirkolliset, taloudelliset, sivistykselliset ja poliittiset, saatanan organisaatioiksi, jotka tuhoutuvat Harmagedonin taistelussa. Vartiotorni-järjestön johto on Jumalan kanava, uskollinen ja älykäs palvelija, Jumalan säätämä ainoa totuuden välittäjä. Sille on oltava ehdottoman kuuliainen, jos haluaa pelastua tuhatvuotiseen valtakuntaan (30Y, 63-68; Tw, 95, 100 s.).

Alkaessaan 1918 Elisan-työnsä ”kaksinkertaisessa hengenvoimassa” Vartiotornin johto antoi nimen Mordokai-Noomi-luokka niille, jotka kävivät sisälle oven vielä ollessa raollaan. Suuri osa aikaisemmista russellilaisista ja tähän luokkaan kuuluvista oli kuitenkin haluton alistumaan uuden johdon tekemiin opillisiin ja järjestöllisiin muutoksiin. Johdolle ehdottoman kuuliaiselle uudelle käännynnäispolvelle annettiin nimi Ruut-Ester-luokka. Se sai tehtäväkseen ajaa pois pahoiksi palvelijoiksi tulleet vastaan hangoittelijat ja ottaa johto käsiinsä. Ruut-Ester-luokkaan kuuluvat selitettiin vielä 144.000:een kuuluviksi, viimeisiksi sisälle päässeiksi. Se, että taivaan perillisten luku oli täysi, näkyi - Vartiotornin kannalta - siitäkin, että sen jäsenmäärä jo ylitti tuon luvun. Siihen jatkuvasti liittyville uusille käännynnäisille, jotka eivät voineet päästä uudestisyntyneiden taivasperillisten joukkoon, annettiin nimitys Joonadab-luokka. Heitä verrattiin Joosuan kirjassa kerrottuihin gibeonilaisiin: kuten nämä eivät voineet päästä Israelin seurakuntaan, vaan saivat olla puunhakkaajina ja vedenkantajina pyhäkön palveluksessa, niin joonadabeille ei ollut mahdollista päästä uudestisyntyneen Jumalan kansan joukkoon. Olemalla järjestön johdolle kuuliaisia ja suorittamalla sen antamia tehtäviä heillä oli silti toivo päästä Jehova-Jumalan maanpäälliseen uuden maailman yhteiskuntaan, tuhatvuotiseen valtakuntaan.

Vartiotornin johto selitti, että Jeesuksen vertauksessa viinitarhan työmiehistä (20. luku) 12 tunnin työaika tarkoitti 12 vuotta 1919-31. Sinä kautena pitemmän tai lyhyemmän ajan uskollisesti työtä tehneet saisivat 1931 Colum-buksessa, USA:n Ohion osavaltion pääkaupungissa, pidetyssä konferenssissa palkkansa, penninkinsä. Tämä jännityksellä odotettu penninki oli nimi JEHOVAN TODISTAJAT kaikille uskollisille vartiotornilaisille. Tämän johdosta Mordokai-Noomi, Ruut-Ester ja Joonadab-luokkien nimet jätettiin pois käytöstä. Tämä oli välttämätöntä senkin johdosta, että kokous julisti oven lopullisesti suljetuksi: Siitä lähtien uudestisyntyminen hengellisiksi taivasperillisiksi ei enää ollut mahdollista, koska luku 144.000 oli tullut täyteen. Jo tähän aikaan (Vartiotornin oman opin mukaan) epähengelliset joonadabit, uudestisyntymättömät tekojen tien kulkijat, muodostivat järjestön enemmistön. Taivasperillisinä pidettyjen luku pieneni jatkuvasti. Uudestisyntymättömät epähengelliset ottivat nopeassa tahdissa haltuunsa myös johtopaikat.

Käytettyjä menetelmiä

Vartiotorni on käyttänyt hyväkseen vanhaa havaintoa, että marttyyrius synnyttää ihmisissä kiinnostusta ja myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Tässä tarkoituksessa Amerikassa järjestettiin 1930-luvun alkupuolella New Jerseyn valtiossa ryhmiä todistajia, jotka lähetettiin sunnuntaisin ihmisten oville soittamaan ovikelloja, todistamaan ja myymään kirjallisuutta. Heidän oli näin ”heinäsirkkojen tavoin syötävä pois uskonnoitsijain (joiksi muihin kirkkoihin/ ryhmiin kuuluvia nimitettiin) pintakiiltoa.”

Kuten tarkoitus olikin, viranomaisille alkoi tämän johdosta tulvia valituksia pyhärauhan häiritsemisestä. Näiden vaatiessa todistajilta lupakirjoja kirjallisuuden myyntiä varten, he eivät suostuneet hankkimaan niitä, jopa tarjottaessa kieltäytyivät ottamasta niitä vastaan. Seurauksena oli lukuisia oikeusjuttuja, joissa todistajia tuomittiin sakkoihin, jopa vankeusrangaistuksiinkin. Tämän johdosta he kohottivat suuren huudon uskonnollisesta sorrosta. Järjestön johto kävi puolustamaan jäseniään väittäen, että heillä piti olla oikeus harjoittaa uskontoaan ja tehdä työtään omalla tavallaan, käyden kodeissa ja levittämällä kirjallisuutta. Kun asia vietiin USA:n korkeimpaan oikeuteen, se tunnusti heidän oikeutensa tähän. He riemuitsivat siitä, että Jehova-Jumala oli näin puolustanut heitä. Samalla he saivat tavoittelemansa marttyyriuden sädekehän. Tämän jälkeen he ryhtyivät rakentamaan omia kokouspaikkojaan, valtakunnansaleja (30Y, 109-113, 145-149).

Vartiotorni jatkoi hyökkäyksiään kristillisiä kirkkoja vastaan. Se julisti ne saatanan järjestöiksi ja väitti, että niiden työntekijät olivat valehtelijoita ja murhaajia, jotka käyttivät uskontoa keinona aineellisen edun saamiseksi (Room. 2:1: "Sinä . . , joka toista tuomitset . . , siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska . . . teet samoja tekoja"). "Uskonnoimisen" se selitti pirunpalvonnaksi.

Radioasemien kieltäytyessä välittämästä vartiotornilaisten sanomia heidän johtajansa alkoivat valmistaa äänilevyjä, joissa oli Ruther-fordin puheita. Todistajat antoivat ihmisten kuulla näitä puheita, keskustelivat kuullusta ja tarjosivat ostettavaksi kirjallisuutta saadakseen lisätietoja käsitellyistä asioista. He selittivät Vartiotorni-järjestön äänilevyjen avulla tuovan ihmisille ilmaiseksi tärkeää sanomaa, kun radioasemat boikotoivat sitä. Tämä herätti ihmisissä myötätuntoa, ja kirjat menivät paremmin kaupaksi.

Jehovan todistajilla, jotka kuuluivat henkilökohtaista kokemusta vailla oleviin joonadabeihin, ei ollut vietävänä ihmisille henkilökohtaista todistusta. Heidän tietonsa Raamatusta rajoittui siihen suppeaan ja kaavamaiseen opetukseen, jota heille oli annettu.

Johto korjasi tätä puutetta antamalla läheteilleen todistuskortit. Ovelle tullessaan todistaja esitti korttinsa vakuudeksi siitä, että hän oli "Vartiotornin valtuutettu evankeliuminpalvelija", tarjoten kirjaa tai lehteä ostettavaksi.

Rutherfordin johdolla Vartiotorni-järjestö kehitti 1930-luvulla edelleen opetus- ja koulutusohjelmaansa. Sen avulla todistajat kehittyivät sanavalmiiksi ja omalla tavallaan taitaviksi työntekijöiksi. Todellisuudessa heidän tietonsa oli edelleen tarkoin Vartiotornin uomassa liikkuvaa. He aivankuin marssivat kaikki samassa tahdissa, puhuivat ja toimivat samalla tavalla, ajatellen ja toimien laumana vailla itsenäistä raamatuntutkistelua ja ajattelua. Näin on edelleen. Raamatun lukemista ja tutkistelua pidetään pahana, ellei se tapahdu hyväksytyissä keskusteluissa ja Vartiotornin opillisten ohjeiden mukaisesti. Yksin Raamattuun pitäytyminen ohi järjestön virallisten ohjeiden uhkasi Vartiotornin perustuksia. Sellaiseen ryhtyvät joutuivat pian erotetuiksi, kuten monet heistä, johtoasemissakin olevat, ovat saaneet kokea (30Y, 106 s. 129 s., 173-176; Time 22. 2. 82, s. 66).

Teokratia

Uuden järjestelmän käytäntöön panemiseksi järjestön piiripalvelijat lähetettiin n. viikon ajaksi eri paikkakuntien todistajain luo. He opettivat ja harjoittivat näitä järjestelmän toimeenpanemisessa. Kullakin pakkakunnalla yleensä pantiin toimeen äänestys jossa paikallinen ryhmä "vapaaehtoisesti" luopui oikeudestaan valita vanhimpansa ja johtajansa. Tämä oikeus luovutettiin keskusjohdon uskollisille ja viisaille palvelijoille, jotka saivat yksin oikeuden tällaisten henkilöiden määräämiseen. Luovutettuaan näin pois kaikki oikeutensa ja kaiken itsenäisyytensä he olivat kokonaan piiripalvelijain johdon ja valvonnan alaisia. Uusi käännynnäispolvi syrjäytti yleensä johtopaikoilta vanhempaan polveen kuuluvat, jotka suureksi osaksi selitettiin kelvottomiksi palvelijoiksi. Sisäinen vakoilujärjestelmä, joka siihen asti oli ollut käytännössä lähinnä kaupungeissa, ulotettiin maaseudullekin. Miltei diktatuurimaiden tapaan Vartiotornin piiriin kuuluvat ihmiset ovat alituisessa pelossa, kun eivät tiedä, kuka heistä on vakoilija ja ilmiantaja (30Y, 125 s., 158).

Vartiotorni perusti 1940-luvulla South Lansingiin, New Yorkin valtioon, Gilead-raamattuopiston. Siinä koulutetut piiripalvelijat ovat muodostaneet suuren osan järjestön johtajistosta.

Rutherfordin jälkeen

Jehovan todistajien lukua on mahdotonta tietää tarkoin, sillä varsinaisten kastettujen jäsenten lisäksi heillä on huomattavia määriä eri vaiheissa työn kohteina olevia, ja heistä myös eroaa kuin yhtenäisenä virtana kastettuja jäseniä. Vuosikymmenenä 1970-80 noin miljoona jätti Vartiotornin rivit. Nykyään (1986) heitä on arviolta n. kolme miljoonaa yli sadassa maassa jakaantuneina yli 46.000 seurakuntaan. Opetustyöhön osallistuvia on yli 2,5 milj. henkeä. Kaduilla ja ovilla kaupattava Vartiotorni-lehti ilmestyy 102 kielellä painosmäärän ollessa n. 10,2 miljoonaa kappaletta. Herätkää-lehti ilmestyy 51 kelellä lähes 9 miljoonana kappaleena (HH, 142).

Suomi

UUDEN MAAILMAN RAAMATUNKÄÄNNÖS

1. Moos. 1:2: "Jumalan Henki liikkui vetten päällä" on Um:ssa (joka alunperin oli englanninkielinen) God's active force was moving to and fro / Jumalan toimiva voima liikkui edestakaisin."

Jt:n opin mukaan Pyhä Henki ei ole persoona, vaan Jumalan toimiva persoonaton voima. Heprean tekstissä on tässä sana RuacH, joka merkitsee henkeä/Henkeä. Myös Um kääntää tämän sanan hengeksi (pienellä alkukirjaimella) mm. 2. Sam. 23:2; Job. 27:3 ja Jes. 61:1, jotka puhuvat Jumalan Hengestä.

Joh. 14, 15, 16 käyttää Jumalan Hengestä kreik. sanaa parakletos (para=vierelle, avuksi, kletos, -e, -on, kutsuttu, maskuliini-, feminiini- ja neutrimuodot) aina maskuliinimuodossa, vaikka sanasta oli olemassa myös feminiini- ja neutrimuodot. Jos Henki on persoonaton voima, siitä olisi käytettävä neutrimuotoa. Myös Henkeen viittaava pronomini ekeinos on maskuliinimuodossa (näin Joh. 14:26, 15:26, 16:8, 13), tuo, hän. Umkin käyttää Joh. 16:8, 13, 14 engl. muotoa he, hän, tehden sen vastoin Vartiotornin oppia, että Henki on Jumalan persoonaton voima. Engl. he ja suom. hän ovat näet persoonapronomineja, engl. mask., suom. mask. ja fem. Näissä luvuissa olevien Jeesuksen sanojen mukaan Pyhä Henki, Puolustaja/Lohduttaja, on persoona. Hän kuulee, puhuu, opettaa, lohduttaa, johdattaa, jotka ovat persoonan töitä, eivät persoonattoman voiman.

Joh 1:1 sanoo: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala". Um kääntää viimeiset sanat: "the Word was a god / Sana oli eräs jumala." Jt perustelevat käännöstään sillä, että kreik. sana theos on tässä ilman määräävää artikkelia, 1. Joh. 5:20 sanoo Kristusta Jumalaksi, käyttäen määräävää artikkelia: "Khristos . . . estin ho (määräävä artikkeli) alethinos theos / Kristus on (se) totinen Jumala". Jos UT:n kohdat, joissa theos/Jumala on ilman määräävää artikkelia (kreikassa ei ole lainkaan epämääräistä artikkelia), käännettäisiin samalla tavalla kuin Um kääntää tämän sanan Joh. 1:1, käännökset olisivat seuraavanlaisia.

Umkään ei näissä kohdissa näin mielettömästi käännä. Jt:lla ei Joh. 1:1 käännöksellä "oli eräs jumala" ole muuta perustetta kuin halu panna Raamatun tekstiin oma oppinsa.

Um noudattaa UT:ssa sääntöä, että missä sana KYRIOS, Herra, tarkoittaa Jumalaa, se käännetään hepr. sanalla JEHOVA, mutta milloin KYRIOS tarkoittaa Jeesusta Kristusta, se käännetään sanalla Herra (engl. Lord).

Paavali kirjoittaa (Kol. 2:9): "Hänessä [Kristuksessa] asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti." Tämän selvästi Jehovan todistajain oppia vastaan olevan kohdan Um kääntää: "Hänessä asuu jumalallisen laadun täyteys ruumiillisesti" / the fullness of the divine quality / kreik: pan to pleroma tes theotetos. Kysymme: Miten voi Hänessä olla "jumalallisen laadun täyteys", jos Hän ei ole samaa olemusta Isän Jumalan kanssa, "[se] totinen Jumala", kuten 1. Joh. 5:20 sanoo? Um kuitenkin poistaa tästä kohdasta merkityksen, että Kristus on totinen Jumala kääntämällä sen kreik. tekstistä poiketen:

Tämä voidaan kyllä ymmärtää niin, että Kristus on Totinen Jumala, mutta se voidaan tulkita myös niin, että tämä on ei viittaa Kristukseen, vaan Isään Jumalaan.

Noin 30 vuotta Jehovan todistajiin kuulunut William J. Schnell varoittaa: Älkää suostuko olemaan missään tekemisissä heidän raamatunkäännöksensä kanssa älkääkä antautuko keskustelemaan Raamatun opetuksista sen pohjalla, sillä he ovat lukuisissa kohdissa väärentäneet Raamatun tekstin oppinsa mukaiseksi.

SEITSEMÄN ASKELEEN MENETELMÄ

Raamattu sanoo, että kaste tapahtuu ”syntien anteeksisaamiseksi” (Apt. 2:38) ja ”syntien pois pesemiseksi” (Apt. 22:16), ja että Kristus puhdistaa ihmiset vedellä pesten, sanan kautta (Ef. 5:26). Jehovan todistajat opettavat päinvastoin, että kaste ei ole syntien pois pesemistä.

Viime vuosikymmeninä Jehovan todistajien valtakunnansaleja on noussut suuri määrä. Sellaisessa on joka viikko viisi kokousta, joihin jokaisen on osallistuttava mikäli suinkin mahdollista. Vartiotorni-lehden tutkistelua pidetään viikon tärkeimpänä kokouksena, koska sen kautta saadaan ravinto ja opetus/ohjaus suoraan Brooklynin päämajasta. Lehtien, Vartiotornin ja Herätkää-Iehden, suomenkieliset painokset toimitetaan Tikkurilasta, jossa niihin tehdään Suomen oloihin tarvittavat muutokset. Sunnuntaina pidettyyn Vartiotorni-lehden tutkisteluun on valmistauduttava lukemalla ja alleviivaamalla se etukäteen, että voi vastata tehtyihin kysymyksiin. Jehovan todistajana oleminen merkitsee totuudessa ja meikäläisenä olemista, muiden ollessa muukalaisia (HA, 16 s.).

Vartiotornin päämajasta Brooklynista tulee julkaisuja toinen toisensa jälkeen, sini-, vihreä-, puna-, keltakantisia jne. Todistajien ammattityöstä jäävä aika menee niiden tutkimiseen, puhekoulutukseen, ovilla saarnaamiseen, vastaväitteiden kumoamiseen yms. Työhön valmentavassa palveluskoulussa opetellaan pitämään puheita Vartiotorni-järjestön kirjallisuuden mukaisesti. Naiset, sisaret harjoitetaan pitämään puheita ovilla, miehet, veljet pitävät puheita myös seurakunnalle.

Paikallinen esivalvoja (aik. seurakunnanpalvelija) pitää palveluskokouksessa tienraivaajille työhön innostavan puheen. He käyttävät päivittäin kenttäpalvelukseen n. 3-4 tuntia saarnaten sekä järjestön kirjallisuutta ja lehtiä levittäen. Kesäloman tienraivaaja lupautuu raportoimaan vähintään 75 tuntia (Toim. huom. tuntimäärästä päätttää halllintoelin; nykyinen tuntimäärä saattaa olla muuttunut pienemmäksi)

Jehovan todistajain on kuukausittain raportoitava johdolleen yksityiskohtia myöten suorittamansa työ, se on, montako tuntia on käytetty saarnaamiseen, kuinka monta lehteä tai kirjaa on myyty, montako uusintakäyntiä on tehty tai kuinka monta raamatuntutkistelua on johdettu. Jokaisen ovenavaajan nimi tai oven numero on merkittävä muistiin, kuten myös se, onko ovella ollut mies, nainen vai lapsi, ja miten hän on suhtautunut esitykseen.

Kiinnostuneen henkilön kanssa ei johdeta raamatun (todellisuudessa Vartiotornin julkaisujen) tutkimista kuutta kuukautta pitempään. Jos henkilöä ei sinä aikana saada järjestön yhteyteen, tutkistelu lopetetaan hedelmättömänä ja siirrytään uusiin ihmisiin. Seurakunnissa on jäseniä, jotka raportoivat tunnin tai pari kuukaudessa odotettujen vähintään kymmenen sijasta. Jos joku ei raportoi puoleen vuoteen, hän joutuu toimettomien julistajien kirjoihin ja ns. ei-suosittuihin.

Jehovan todistajilla on suuria koko maata käsittäviä kokouksia (konventteja) kerran vuodessa, ja monet menevät mukaan myös kansainvälisiin konventteihin. Vuosikonventeissa nuoret tapaavat toisiaan, mutta heillä on ankaria seurustelusääntöjä. Kahdenkeskistä seurustelua ei sallita, ei kädestä kiinni pitämistä, ja vieläkin vähemmän tanssia. Sukupuolisyntiin lankeaminen johtaa seurakunnasta erottamiseen.

JEHOVAN TODISTAJIEN OPIT JA RAAMATUN TOTUUDET

Ihminen, kuolema, tuonela, helvetti

Sama kirja selittää edelleen:

Kirja selittää, että Jeesuksen puhe rikkaasta miehestä tuonelan vaivassa ja köyhästä Lasaruksesta taivaallisessa elämässä (Luuk 16:19-31) on vertaus eikä tarkoita kidutuksen paikkaa:

Mitä Raamattu todellisuudessa opettaa?

Jeesuksen puhe rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk. 16:19-31) ei ole vertaus, vaan esitys todellisista tapahtumista. Lainaamamme Jt:n tulkinta tekee tyhjäksi sen ilmeisen merkityksen, jonka mukaan epäuskoisten suruttomien osa kuoleman jälkeen on kadotuksen vaiva ja uskovien osa autuus samassa paikassa kuin uskovien isä Aabraham.

Raamatussa on monia selviä kohtia, jotka osoittavat, että ihmisen sielu/henki ei kuollessa joudu ruumiin kanssa hautaan, vaan eroaa ruumiista ja menee näkymättömään maailmaan, joko autuuteen tai kadotukseen. Se, että Raamattu joskus käyttää sanaa sielu koko ihmisestä, ei vielä ratkaise asiaa. Mekin sanomme, että kokouksessa oli niin ja niin monta henkeä tarkoittaen ihmisiä, mutta useimmiten se ei merkitse tätä.

Paavali kirjoittaa itsestään (ja samalla kristityistä uskovista yleensä): "... haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista" (ekdeme-sai, aivankuin muuttaa eri seudulle, ek=pois, demos=seutu, maakunta) ja päästä/muuttaa kotiin (en-demesai) Herran tykö (2. Kor. 5:8). "Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa" (Fil. 1:23).

Kotimaa Herran tykönä ja olo Kristuksen kanssa ei ole tajutonta haudassaoloa, kuten Jehovan todistajain oppi vaatisi nämä kohdat ymmärtämään. Niiden mukaan uskova ei sieluineen ruumiineen joudu hautaan ja muutu maaksi, vaan hänen varsinainen minänsä, sielunsa/henkensä eriää ruumiista ja menee kotiin Herran tykö. Koti Herran luona ei ole hauta, eikä kotona Herran Kristuksen luona oleminen ole tajuttomana ja mädäntyneenä haudassa olemista. Ei myöskään ole totta, että VT:ssa sana seol aina merkitsee hautaa, jossa ruumis on tajuttomana (ja maaksi muuttuvana/muuttuneena). Jes. 14:9, 10, 11, 12-17 käyttää tätä sanaa kolme kertaa ja puhuu siitä, miten seolissa olevat kuolleiden henget (ReFa'iM ei merkitse haamuja , vaan kuolleiden sieluja, kuolleita sellaisina kuin he ovat seolissa) näkevät, katselevat sinne tulevaa ja puhuvat hänelle, aivan kuin rikkaan miehen ja Aabrahamin henget puhuvat Luuk. 16:19-31. Se, että Mooses (jonka ruumis tuli haudatuksi (5. Moos. 34:5) Elian kanssa ilmestyi kirkastusvuorella ja keskusteli Jeesuksen kanssa (Luuk. 9:30), osoittaa, että hän ei ollut ruumiineen sieluineen haudassa vailla tajuista elämää.

Ilm. 6:9 puhuu Jumalan sanan ja sen todistuksen tähden surmattujen marttyyrien sieluista (psykhas) alttarin alla, miten he siellä huusivat ja puhuivat. Näiden marttyyrien sielut eivät siis ole tajuttomina heidän ruumiittensa kanssa haudoissa, vaan tajuisina kirkkauden maailmassa. Alttarin alla oleminen merkitsee ilmeisesti erityistä kunniapaikkaa lähellä Golgatan alttarilla uhrattua Kristusta. Se, että tämä kohta puhuu marttyyrien sieluista (Psykhai), osoittaa vääräksi Vartiotornin väitteen, että sielu merkitsisi aina koko ihmistä ruumiineen sieluineen. Näiden marttyyrien aineelliset ruumiit eivät ole näkymättömässä maailmassa alttarin alla, vaan heidän sielunsa. Jt selittävät, että Jeesusta koskeva profetia Jes. 53:12 ("Hän antoi sielunsa kuolemaan") osoittaa,

Jt käyttävät tässä vanhan kirkkoraamatun virheellistä käännöstä, koska se näyttää tukevan heidän oppiaan. Uusi kirkkoraamattu kääntää tässä olevan sanan haades (joka tässä on seol-sanan käännös, Ps. 16:10) oikein tuonelaksi. Kristus meni Hengessä tuonelaan saarnaamaan siellä vankeudessa oleville hengille ja palasi sieltä maan päälle, yhtyen ylösnousemuksessa (taivaalliseksi muuttuneen) ruumiinsa kanssa. Jt opettavat, että

Miten on?

Rikas mies, Lasarus ja Aabraham eivät olleet sielunsa/henkensä puolesta tiedottomia, kuten Jeesus osoittaa (Luuk. 16:23-31). Kun Jt tekevät vertauskuvallisella selityksellään tämän kohdan toista merkitseväksi kuin mitä se sanoo, otamme toisia kohtia. Jeesus sanoi (Matt. 8:11) epäuskossa pysyneistä juutalaisista (Israelin valtakunnan lapsista), että he joutuvat heitettäviksi

Maailman lopussa Ihmisen Poika lähettää enkelinsä heittämään pahat, kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja tekevät laittomuutta,

Tämä ei ilmeisesti voi tarkoittaa hautaa eikä tajutonta tilaa. Vai onko jonkun haudassa olo tulisessa pätsissä oloa? Voiko tajuton itkeä ja kiristellä hampaitaan? Jeesus sanoo tämän tapahtuvan (nykyisen) aikakauden (aion, ei "maailman") lopussa. Ilm. 14:9 sanoo, että helakanpunaista petoa (punaista petovaltaa) kumartavat ja sen merkin otsaansa tai käteensä ottavat joutuvat vaivattaviksi tulella ja tulikivellä,

Voiko haudassa tajuttomana olevasta ihmisestä sanoa, ettei hänellä ole lepoa päivällä eikä yöllä? Puhuessaan viimeisestä tuomiosta Jeesus sanoo, että "kirotut" joutuvat "iankaikkiseen rangaistukseen (kolasin)" (Matt. 25:46). Sama sana kolasis jakeessa (1. Joh. 4:18) merkitsee rangaistusta, vaivaa: "pelossa on rangaistusta/vaivaa" (engl. torment). Sana ei merkitse olemattomiin häviämistä. Jt:n kirja (TIE, 44) selittää:

Näin Jt päättelevät järkensä ja tunteensa avulla. Ne eivät kuitenkaan ratkaise asiaa, vaan mitä Jumalan sana, Raamattu sanoo. Mutta siinä on myös Herran sana (Hes. 33:11):

Pyhä Kolminaisuus: Isä Jumala - Poika, Kristus - Pyhä Henki

Jt hylkäävät kristillisen opin Kolminaisuudesta, siitä, että Jumala on yksi, mutta Hänessä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vartiotornin julkaisema kirja selittää:

Sama Jt:n kirja selittää, että Jumala suoritti luomistyönsä:

Pyhä Henki ei:

Edellä lainattujen sanojen mukaan on totta, että Isä on suurempi kuin Poika, että Jumala on Kristuksen pää, että Jeesus - koska oli todellinen ihminen - rukoili Isää Jumalaa, ja että Poikakin on kerran alistuva Isän Jumalan valtaan, että Jumala olisi kaikki kaikessa.

Olevaisuudessa on Jumalan, Luojan, puoli ja Hänen tekojensa eli luomakunnan puoli. Raamattuun perustuvan yleisen kristillisen uskon mukaan Kristus on Jumalan, Luojan, puolelle kuuluva, ei tekojen, luodun puolelle. Jt:n opin mukaan Kristus kuuluu luomakunnan, Jumalan tekojen puolelle, ei Jumalan, Luojan, puolelle. Siksi Jt hänestä puhuessaan kirjoittavat sanan "jumala" pienellä alkukirjaimella.

Jos kaksi ihmistä, isä ja poika, ovat rinnan, ja isä on kookkaampi ia arvovallassa poikaa ylempi, se ei merkitse, etteikö poika olisi ihminen yhtä hyvin kuin isäkin. Se. että Isä Jumala on suurempi kuin Poika, Kristus, ei vielä merkitse, että Poika ei olisi samaa olemusta kuin Isä Jumala, kuten inhimillinen poika on samaa ihmisolemusta kuin hänen isänsä. Asian ratkaisee se, mitä Raamattu muuten sanoo Isän ja Pojan suhteista.

Sen lisäksi, mitä olemme osoittaneet käsitellessämme Jt:n Uuden maailman raamatunkäännösta, meidän on huomattava seuraavat tosiasiat:

Jos Kristus olisi luotu olento, se, joka näkisi hänet, näkisi luodun olennon eikä Jumalaa. Se, että Kristus, Poika, on Isässä, ja Isä on Hänessä, osoittaa, kuinka Jumalan persoonat ovat likeisesti ja erottamattomasti yhtä. Jeesus sanoi, että kaikkien on kunnioitettava Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää (Joh. 5:23).

Jos Poika ei olisi tosi Jumala, Häntä ei pitäisi kunnioittaa niinkuin Isää Jumalaa. Jehovan todistajat tekevät voitavansa, että Poikaa ei kunnioitettaisi niinkuin Isää. Lisäksi seuraavat UT:n kohdat puhuvat Pojan, Kristuksen todellisesta Jumaluudesta:

Se, että Jeesus "lihansa päivinä" rukoili Jumalaa, kuului siihen, että Hän oli tosi ihminen. Tähän kuului sekin, että Hän väsyi, Hänen oli nälkä jne. Hänen tosi ihmisyyteensä ilmeisesti kuului myös se, että Matt. 24:36 mukaan Hänen toisen tulemisensa "päivästä ja hetkestä ei tie dä kukaan, eivät taivaan enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." Hänen tämä sanansa tuskin on voimassa Hänen ollessaan Jumalan oikealla puolella kirkastettuna Herrana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Nyt Hän varmaankin "tietää ne ajat ja hetket, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut" (Apt. 1:7), koskapa Hänessä

Mitä on sanottava Jt:n opista, että Pyhä Henki ei ole Jumaluuden kolmas persoona, vaan Jumalan persoonaton toimiva voima?

Persoonalle on ominaista se, että hän muistaa, puhuu, todistaa, voi opettaa, neuvoa, lohduttaa, murehtia jne. Jos joku tekee tällaista, hän on persoona. Jos jokin ei ole persoona, se ei voi tehdä tällaista. Sekä suomen että monissa muissa kielissä (mm. kreikan) persoonasta käytetään pronominia hän, ei-persoonasta pronominia se. Jeesus sanoi Pyhästä Hengestä:

Sekä Parakletos-sanasta että ekeinos-pronomi-nista on olemassa myös neutrimuodot (parakleton, ekeino), joita käytettäisiin, jos Henki olisi persoonaton voima. Maskuliinimuotojen käyt to osoittaa, että Hän on persoona. Tämä näkyy myös siitä, että Hän todistaa, mikä on persoonan työtä. Jeesus sanoi edelleen:

Helluntaina Jeesuksen opetuslapset Jerusalemissa "tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antoi" (Apt. 2:4).Myöhemmin Syyrian Antiokiassa "Pyhä Henki sanoi:

Paavali varoitti (Ef. 4:30):

Paavalin ollessa myöhemmin (v. 57 jKr) matkalla Jerusalemiin, profeetta Agabus lausui:

Apostoli kirjoittaa:

Tämä kaikki osoittaa selvästi, että Pyhä Henki on persoona, sillä Hänen työnsä ovat persoonan töitä. Olemme edellä lainanneet Jt:n kysymyksen: "Täyttyivätkö he persoonalla?" - kun he täyttyivät Pyhällä Hengellä. Paavali kirjoittaa:

Room. 8:9 puhuu Pyhästä Hengestä Jumalan ja Kristuksen Henkenä:

Kuitenkin:

Mutta tämä yksi Jumala on ilmoittanut itsensä Isänä Jumalana, Poikana Jumalana, ja Pyhänä Henkenä, Jumalan ja Kristuksen persoonallisena Henkenä.

Tämä on Raamatun totuus, jota sana Kolminaisuus ja Kolmiyhteys tarkoittaa. Käytettiinpä näitä sanoja tai ei, yksi Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämän kieltäminen on Raamatun Jumalan kieltämistä. Jt:n järkeily, että yksi ei voi olla kolme, eikä kolme voi olla yksi, pyrkii osoittamaan kolminaisuusopin mielettömyyden. He ovat selittäneet:

On väärin odottaa, että pienen ihmisen vähäinen järki/äly voisi käsittää, millä tavalla Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi Jumala. Kristityt uskovat tämän, koska Jumala itse Sanassaan niin ilmoittaa, eivätkä he tunne sen olevan järjenvastaista. Se on tosin luonnollisen järjen yli menevää.

Se, että Raamattu - ennen muuta Kristus -rinnastaa aineellisen maailman ja Jumalan hen gellisen maailman asioita, valaisten viimeksimainitun totuuksia edellisen tosiasioilla, me voimme tehdä niin tässäkin. Luonnon maailmassakin on sellaista, mikä on välttämättä ja olemuksensa puolesta samalla kertaa yksi ja kolme. Tila/avaruus/paikka on pituus, leveys ja korkeus, ja vain näiden kolmen ollessa yksi tila/avaruus/paikka on olemassa. Kolmiossa on kolme kulmaa, mutta se on yksi kolmio, eikä muuten saata olla. Olisi varsin mieletöntä Jt:n tavoin laskea, että 1/3 tilaa/avaruutta (pituus) + 1/3 tilaa/avaruutta (leveys) + 1/3 tilaa/avaruutta (korkeus) = 3/3 tilaa/avaruutta eli l tila/avaruus/paikka. Luonnon maailmassa tilan/avaruuden/paikallisuuden kanssa erottamattomassa yhteydessä on aika/ajallisuus, joka on neljäs ulottuvuus. Miten nämä neljä ilmenevät näkymättömässä maailmassa, paikallisuuden ja ajan tuolla puolen, emme tiedä.

Se, että Jt kieltävät kolminaisuusopin, johtuu siitä, että he vastoin Raamatun selviä sanoja kieltävät Kristuksen Jumaluuden ja Pyhän Hengen persoonallisuuden.

Kristillinen usko on luonteeltaan läpeensä kol-minaisuusopillista, trinitaarista (Lat. Trinitas = Kolminaisuus). Kristitty uskova ei voi uskoa Jumalaan muuten kuin Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Kun Jt kieltävät tämän, he sulkevat itsensä raamatullisen kristinuskon ulkopuolelle.

Kristuksen syntymä, kuolema ja ylösnousemus

Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta

Jt:n opin mukaan Jeesuksen ylösnousemus ei ollut Hänen ruumiinsa ylösnousemus taivaalliseksi/hengelliseksi ruumiksi muuttuneena (1. Kor. 15:44), vaan uuden ruumiin luominen:

Jt:n opin mukaan myös Jeesus oli ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana haudassa vailla tajuista olemassaoloa. Jumala "herätti" hänet "henkiluomukseksi", jolle oli luotu uusi henkiruumis. Hänen haudattu ruumiinsa ei noussut ylös, vaan se Jeesus Kristus, joka ilmestyi opetuslapsilleen, oli Jumalan uudelleen luoma Kristus.

Raamattu ei opeta tällaista, 1. Piet. 3:18 jakeen mukaan Jeesus oli kuoletettu lihassa (thanatotheis sarki), mutta eläväksi tehty hengessä/hengen puolesta (dzoopoietheis pneumati) eli Jumaluutensa ja siihen yhdistetyn inhimillisen sielunsa/henkensä puolesta. Siinä Hän meni ja saarnasi (tuonelan) vankeudessa oleville hengille, niille, jotka olivat olleet epäuskoisia ja tottelemattomia (apeitshesasin) Nooan aikana. Nämä henget olivat siis tajuisessa tilassa, eivät olemattomina haudoissaan. Jeesus meni sinä aikana myös oman verensä kautta taivaalliseen kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hepr. 9:12, 24, 26).

Jt selittävät sanojen ”tehtiin eläväksi hengessä/hengen puolesta” (1. Piet. 3:19) tarkoittavan Hänen ylösnousemustaan. Tekstiyhteys osoittaa kuitenkin selvästi, että tässä oli kysymys ajasta Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä.

Kun Jt pitävät Kristusta luotuna olentona, he saattavat opettaa hänen kuolleen tulemalla olemattomaksi, elämää ja tajuisuutta täysin vailla olleeksi ja sitten tulleen herätetyksi henkiluomukseksi uudelleen luotuna, muttei ruumiin puolesta ylösnousseena.

Kun Kristus oli Jumalan Poika, Jumaluuden toinen persoona, jolla oli ”elämä itsessään” (Joh. 5:26), oli mahdotonta, että Hän olisi voinut kuolla sillä tavalla kuin Jt opettavat. Eivätkä ihmisetkään sillä tavalla kuole, kuten olemme osoittaneet Raamatun opettavan. Vain Jeesuksen aineellinen ruumis oli vailla elämää ja tajuntaa Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa välisenä aikana. Hänen Jumaluutensa yhdessä Hänen inhimillisen henkensä/sielunsa kanssa oli silloin poissa rumiista ja toimi sillä tavalla kuin 1. Piet. 3:18 ja 1. Kor. 9:12, 24, 26 jakeista näkyy.

Evankeliumien kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta osoittavat, että Hänen hautaan pantu ruumiinsa oli noussut ylös taivaalliseksi/ hengelliseksi ruumiiksi muuttuneena. Jeesus tahtoi tehdä opetuslapsilleen täysin selväksi, että Hänen ruumiinsa oli todella näin noussut ylös (Luuk. 24:36-43; Joh. 20:19; Apt. 1:3). 1. Kor. 15:35-45 valaisee asiaa vertaamalla ruumiin ylösnousemusta maahan kylvetyn siemenen nousuun kasvina, joka ei ole uusi luomus, vaan siemenestä kasvanut. Samoin ylösnousemusruumis ei ole uusi luomus, vaan maahan pantu ruumis ylösnousseena ja muuttuneena (kuten siemenestä noussut kasvi on erilainen kuin siemen).

Enempää ihmisten kuin Jeesuksenkaan henki ei tarvitse ylösnousemusta, koska se on koko ajan (ruumiin ollessa kuolleena haudassa tms.) elossa ja tajuisena. Vain ruumis nousee ylös. Raamattu ei lainkaan tunne Jt:n kuvittelemaa Jeesuksen (ja Häneen uskovien ihmisten) ylösnousemusta koko olemuksen uudelleen luomisen merkityksessä. Heidän mukaansa Kristus on kahdesti olemattomasta luotu. Raamatun mukaan Häntä ei ole koskaan luotu/tehty, vaan Hän on syntynyt ja kirkastetussa ruumiissa kuolleista (ruumiin, ei Jumaluuden ja ihmishengen puolesta) herätetty.

Jt:n opettama kahdesti tyhjästä luotu Poika/Kristus on toista kuin se Jumalan Poika/Kristus, josta Raamattu puhuu. Heidän saarnaamaansa Kristukseen sopivat Paavalin sanat 2. Kor. 11:4 ja Gal. 1:6, 7, 8, 9:

Paavali kirjoittaa 1. Kor. 15:14, 15, 16, 17:

Jehovan todistajain opin seuraajien on syytä vakavasti ajatella tätä.

"Ne 144.000" ja ylösnousemus Kristuksen tullessa

Raamatun todelliset opetukset (144 000)

Jumalan ja Karitsan valtaistuin on taivaassa. Tämä suuri joukko on taivaan kirkkauden perivien joukko, eikä maan päällä elävien. Raamattu ei missään samaista Jeesuksen mainitsemaa "pientä laumaa" ja 7. ja 14. luvuissa mainittua Israelin sukukunnista olevaa 144.000:n joukkoa. Ilm. 14:1-5 kuvaa 144.000:n joukkoa Siionin vuorella veisaamassa uutta virttä. He ovat niitä,

Heidän puhdas "neitsyytensä" kuvaa heidän kokosydämistä antautumistaan Kristukselle ja uskollisuuttaan Hänelle. Se, että he ovat "esikoisia," osoittaa, että he eivät ole taivasperillisten koko joukko. Heidän lisäkseen sellaisia on Ilmestyskirjan 7. luvussa kuvattu:

Raamattu ei missään sano, että vain nämä 144.000 israelilaista esikoispelastettua kuuluisivat uudestisyntyneisiin ja taivaalliseen elämään herätettäviin, ja että vain siihen kuuluvia olisi tuhatvuotisen valtakunnan aikana Kristuksen kanssa pappeina ja muina johtomiehinä. Jeesuksen sanojen mukaan (Matt. 19:28) apostolit tuomitsevat eli hallitsevat silloin Israelin sukukuntia. Jeesus sanoo (Luuk. 19:16), että leiviskänsä kartuttamisessa toimeliaiksi, kykeneviksi ja uskollisiksi havaitut saavat sen mukaan (tuhatvuotisessa valtakunnassa) hallituspaikkoja. Ilmestyskirja (Ilm. 20:4, 5, 6) puhuu marttyyreista ja muista koetuksissa uskollisina pysyneistä, jotka nousevat kuolleista ja hallitsevat Kristuksen kanssa 1000 vuotta. Näissä kohdissa ei ole viittaustakaan Ilmestyskirjan 7. ja 14. luvuissa mainittuihin 144.000:een Israelin sukukunnista oleviin.

Lainaamamme Jt:n selitys, että Kristuksen tullessa vain 144.000 käsittävä pieni lauma näkee Hänet, on vastoin sitä, mitä Raamattu selvästi opettaa. Jeesus sanoo (Matt. 24:30):

Myös Ilm. 1:7 sanoo:

Vartiotornin Ohion Columbuksessa pitämä yleiskokous, jossa otettiin käyttöön Jehovan todistajat -nimi, antoi ilmoituksen, että silloin oli mainittu 144.000 tullut täyteen, ja että uudestisyntyminen taivasperilliseksi ei sen jälkeen ollut enää mahdollista. Tämä kuului sen johtajien oman sydämen voimasta esittämiin vääriin profetioihin (vrt. Hes. 13:2, 3, 4, 5, 6, 7, 8).

Jeesuksen sanat "muista lampaista, jotka eivät ole tästä lammastarhasta" (Joh. 10:16), eivät tällä lammastarhalla suinkaan tarkoita 144.000 taivasperillistä. Tämä lammastarha" tarkoitti Israelia, josta Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset olivat. Muut lampaat, jotka eivät olleet Israelin lammastarhasta, ovat muihin kansoihin kuuluvia Jeesuksen uskovia seuraajia. Molempiinkin ryhmiin kuuluvat muodostavat Jeesuksen sanojen mukaan yhden lauman, jolla on yksi Paimen, Kristus.

Vartiotorni opettaa, että kaikilla vedenpaisumuksen jälkeen eläneillä miljardeilla ihmisillä on ylösnousemusmahdollisuus, mutta nyt, Vartiotornin aikana, se on vain sen pelastusarkkiin käyneillä ja siellä pysyvillä Jehovan todistajilla. Muilla on edessään iankaikkinen tuho Harmagedonin sodassa. Tällä opilla ei ole mitään raamatullista perustusta.

Pyhän ehtoollisen rajoittaminen aniharvojen jäljellä olevien (kuviteltujen) 144.000:een kuuluvien nautittavaksi on sekin Vartiotornin johtajien keksintö. Raamatun mukaan ehtoollinen on kaikkia uskovia varten. Eikä se ole pelkkä vertauskuva, vaan siinä annetaan ja saadaan Kristuksen ruumis ja veri hengellisesti eli uskossa nautittaviksi. Sen lahja on syntien anteeksiantamus. Eikä ehtoollisenvietto ole Raamatun mukaan Kristuksen kuoleman vuosipäivään rajoitettu.

Ilm. 14:5 sanoo, että 144.000:n valitun uskollisen ryhmään kuuluvien suussa ei ole valhetta havaittu. Vartiotornin monet johtomiehet, jotka ovat kuvitelleet kuuluvansa tähän joukkoon, ovat esittäneet monia epäraamatullisia valheoppeja. Tämäkin todistaa, että ainakaan kukaan heistä ei siihen ryhmään kuulu. - Vartiotornin Brooklynin päämajassa olevat johtomiehet sanovat olevansa uskollisia ja ymmärtäväisiä palvelijoita (esim. TIE, 121), jotka (nim. l44.000:n ryhmään kuuluvat) Kristus asettaa uuden maailman yhteiskunnassa papeikseen ja hallitsijakumppaneikseen. Todellisuudessa he ovat pahoja palvelijoita, jotka ovat vääristelleet Kristuksen evankeliumia ja väärennelleet Raamatun opetuksia. (Matt. 25:30) olevien Jeesuksen sanojen mukaan sellaiset pahat/kelvottomat palvelijat heitetään ulos pimeyteen, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys. Jt:n väite, ettei sellaista paikkaa ole olemassakaan, ei tee sitä olemattomaksi.

LOPUN AJAT

Mitä Raamattu todella sanoo lopun ajoista?

V. 1914 tapahtuneen pettymyksen jälkeen Vartiotornin johto - kuten olemme nähneet - ennusti tuhatvuotisen valtakunnan alkamisvuodeksi 1925. Kun se ei silloinkaan tapahtunut, sen tuloajaksi ennustetiin lokakuun alku 1975. Kun silloinkaan ei mitään erityistä tapahtunut, Vartiotornin johto selitti olevansa kyllin nöyrä myöntääkseen erehdyksensä. Opetuksia ja ennustuksia muutettaessa on kerta toisensa jälkeen vedottu sanoihin Snl. 4:18: "Vanhurskaan polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka". Vartiotorni on totuuden tuntemisessa edistyvä järjestö, mutta tämä edistyminen tapahtuu Brooklynissa olevan viisaan ja uskollisen palvelijaryh-män välityksellä. Tämä Vartiotornin johto on ehdoton auktoriteetti, jonka opetuksia ei saa epäillä, ja jonka ohjeita on kyselemättä toteltava. Itsenäinen Raamatun tutkistelu ja siihen vetoaminen on kielletty. Sellaiseen ryhtyvä joutuu erotetuksi. Lainaamamme Jt:n selityksen mukaan Saatana enkeleineen heitettiin taivaasta maan läheisyyteen 1914. Raamattu ei sisällä viittaustakaan tällaiseen. Jeesus sanoi (Joh. 12:31):

Se oli tapahtuva pian - eikä vasta lähes 1900 vuoden kuluttua. Hän sanoi myös: Minä näin Saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman (Luuk. 10:18). Jeesus käytti tässä ns. "profeetallista perfektiä", puhuen tapauksesta menneessä aikamuodossa, vaikka se oli vielä tulevaisuudessa, tosin lähellä. Ilm. 12:7, 8, 9 sanoo Saatanan ja hänen pahojen enkeliensä maan päälle heittämisen tapahtuneen sen jälkeen kuin pyhät enkelit olivat Miikaelin johdolla saaneet niistä voiton. Tämä tapahtui ilmeisesti Kristuksen lunastustyön ja taivaaseen astumisen jälkeen - eikä vasta 1914.

Kristuksen armonvaltakunta maan päällä syntyi helluntaina vuonna 30. Hän on siitä asti hallinnut sen näkymättömänä Kuninkaana eli seurakuntaruumiinsa Päänä. Väite, että Kristus olisi alkanut hallita taivaassa vasta 1914, ja että hänen valtakuntansa olisi alkanut vasta silloin toimia, tehden sen Vartiotornin välityksellä ja tarjoten sen valtakunnanpalvelijain kautta ihmisille tilaisuuden käydä tämän Jumalan järjestön pelastusarkkiin, on sen suuruudenhullujen johtomiesten keksintö. Kyllä uuden liiton Jumalan valtakunta on uskovien palvelijainsa kautta toiminut vuoden 30 hellun-taista asti, ja siitä asti ihmisiä on kutsuttu käymään sen pelastusarkkiin - joka ei suinkaan ole Vartiotorni-järjestö.

Väite, että ”kaikki . . . tosiasiat . . . osoittavat” vuoden 1914 'viimeisten päivien' aluksi ja vuodeksi, jolloin Jumalan taivaallinen valtakunta alkoi aktiivisesti hallita on "tuomari" J. F. Rutherfordin ja Vartiotornin johtoryhmän harhautuneen mielikuvituksen tuote.

On kyllä totta, että ”Jumalan kuuliaiset palvelijat julistavat . . . kautta maan Jumalan valtakunnan sanomaa”, ja että Jumala siten ”näinä 'viimeisinä päivinä' armollisestiantaa ihmisille . . . tilaisuuden valita hänen valtakuntansa ja elää.” Mutta tämä tapahtuu kaikkien uskovien ja kuuliaisten Jumalan palvelijain välityksellä. Heihin eivät kuulu Jehovan todistajat, koska heidän julistamansa sanoma on väärennettyä evankeliumia, joka Raamatun mukaan (Gal. 1:9) vie kirouksen alle, eikä lainkaan Jumalan valtakuntaan.

Se Vartiotornin selitys, että Ilmestyskirjan 7. luvussa kuvattu suuri valkopukuinen joukko Jumalan ja Karitsan valtaistuimen edessä koostuisi niistä Jehovan todistajista, joilla ei ole enää mahdollisuutta päästä 144.000 uudestisyntyneen taivasperillisen joukkoon, on sekä epäraamatullinen että suorastaan mieletön. Sen joukon muodostavat kaikki todelliset uskovat ihmiskunnan alusta ja erityisesti apostolien ajasta Kristuksen toiseen tulemiseen. Siihen eivät kuulu vuodesta 1914 lähtien Vartiotorni-järjestöön liittyneet.

Vuodella 1914 jolloin 1. maailmansota alkoi, ei lopunaikaa koskevissa profetioissa ole muuta merkitystä, kuin että se oli yksi niistä monista sodista, jotka Jeesuksen sanojen mukaan kuu luvat (yhdessä maanjäristysten, nälänhätien yms. kanssa) synnytystuskien alkuun ennen Hänen toista tulemistaan (Matt. 24:3, 4, 5, 6, 7, 8).

Jt ovat nähtävästi oikeassa selittäessään, että "tämä sukupolvi[, joka] ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat" (Matt. 24:34; Mark. 13:30; Luuk. 21:32) tarkoittaa viimeistä sukupolvea, joka päättyy Harmagedonin sotaan ja Jeesuksen toiseen tulemiseen. Mutta heidän väitteellään, että tämän sukupolven alku olisi ollut 1914, ei ole mitään todellista perustetta. He ovat itsekin tunnustaneet erehdykseksi ajatuksen, että Kristuksen tulo/läsnäolo olisi tapahtunut ennen maailmansodan ahdistusta, koska Jeesus sanoi tulemisensa tapahtuvan ahdistuksen jälkeen. Paremmin viimeisen sukupolven (ihmisiän, joka yleensä vaihtelee 70-95 vuoden välillä) aluksi sopisi 1917, jolloin kansojen merestä Itä-Euroopassa nousi poliittisena valtana (helakan) punainen peto vai ta. Myös israelilaisten Palestiinaan paluun asiassa tapahtui silloin käänne: Liittolaisten armeija valloitti Palestiinan Turkilta, ja Britannian hallitus lupasi n.s. Balfourin kirjelmässä tukea juutalaisten pyrkimystä saada sinne oma kansallinen kotimaansa. Vartiotorni ei kuitenkaan ole kiinnittänyt huomiota näihin tapauksiin.

Jt:n kuvitelma, että he muodostaisivat sen suuren joukon, joka pääsee Harmagedonin sodan läpi Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan, on tuottava heille suuren pettymyksen: Sellaiset Raamatun totuudesta antikristillisiin har hoihin eksyneet kuin he eivät sinne pääse. Sinne pääsevät vain ainakin kaikissa perustotuuksissa Raamatun totuuksille uskolliset kristityt.

Kristus ei suinkaan alkanut ”aktiivisesti hallita” v. 1914, kuten Vartiotorni väittää. Raamatun mukaan Hän v. 30 jKr taivaaseenastumisensa jälkeen ”istui [Jumalan] Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa”, jossa Hänellä on kaikki valta taivaissa ja maan päällä (Mark. 16:19; Hepr. 1:3; Matt. 28:18). Siitä alkaen ”Hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes Hän on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle” (1. Kor. 15:25). Taivaaseen astumisestaan asti Kristus on ollut Jumalan oikealla puolella ”korkeammalla kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ... Ja kaikki Hän [Isä Jumala] on asettanut Hänen [Pojan, Kristuksen] jalkainsa alle” (Ef. 1:20). Väite, että Hän olisi alkanut hallita vasta 1914, tehden sen Rutherfordin johtaman Vartiotorni-järjestön välityksellä, on hänen ja tämän järjestön johtajien suuruudenhullu kuvitelma. Se on ollut selvästi Saatanan henkäyttämä, sillä se on johtanut ihmisiä kadotukseen vievien epäraamatullisten harhojen pauloihin.

VARTIOTORNIN OPIN ERIKOISUUKSIA

Joulu

Suom. Iso tietosanakirja (Otava, 1933) selittää, että joulukuun 25.

Joulun aikoihin Beetlehemin seudulla vuorokauden keskilämpö on 10-12 asteen seudulla, eikä paimenilla siksi ollut vaikeuksia olla yöllä kedolla. - Jos Jt:n ajatustapaa sovellettaisiin johdonmukaisesti muihinkin asioihin, olisi väärin:

Eikö päinvastoin ole hyvä, että näitä kaikkia valloitetaan pahan valloilta Kristuksen hallintaan ja käyttöön? Vaikka joulukuun 25. päivän tienoota aikaisemmin käytettiinkin pakanallista (tai juutalaista) juhlimista varten, eikö ollut hyvä, että se aika muutettiin kristillisen juhlan ajaksi? Ja eikö Jeesuksen, maailman Vapahtajan, syntymä ollut niin suuri tapahtuma, että siihen oli sovellettava Ps. 111:4 sanaa, jonka mukaan Herra on säätänyt suurten tekojensa muiston? Tosin kukaan ei tiedä, syntyikö Jeesus 25. 12. vai jonakin muuna aikana. Mutta onkohan sen tarkka päivämäärä kovinkaan tärkeä? Pääasia on, että Vapahtajan ihmiseksi tuloa kiittäen muistettaan ja juhlitaan. Eiväthän pitkäperjantai, pääsiäinen ja helluntaikaan ole tarkoin niinä päivinä, joiden suurten tapausten muistoksi niitä vietetään.

Risti vai paalu?

Kristuksen kuolemanuhrin merkityksen kannalta ei tietenkään ole mitään merkitystä sillä, minkä muotoisella puulla Hän riippui ja kuoli.

Yksimielinen kristillinen perimätieto puhuu kuitenkin Jeesuksen kuolemasta ristillä, jossa oli poikkipuu. Sana stauros on merkinnyt joko suoraa paalua tai ristiä, jossa on poikkipuu, joten tämä sana ei ratkaise asiaa. Ratkaiseva seikka on (kristillisen perimätiedon ohella) sillä tosiasialla, että joko ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulla tai toisen vuosisadan alkupuolella laaditussa vanhassa latinalaisessa UT:n käännöksessä (Vetus latina) stauros on aina käännetty sanalla crux, gen. crucis) ja verbi staurö sanalla crucificö. Ns. latinalainen eli roomalainen/risti tehtiin paalusta ja poikkipuusta. Kun Jeesuksen ristiinnaulitsemisen toimeenpanijoina oli roomalaisia sotilaita (sadanpäällikön komennuksessa), Hänet ilmeisesti ripustettiin ns. latinalaiselle/roomalaiselle ristille.

Pääsiäisen vietto

Jo VT:ssa Herra sääti ihmeittensä muiston. Israelilaisten piti viettää vuotuisia juhlia niiden muistoksi. Kristilliset pääjuhlat pääsiäinen ja helluntai liittyvät ajan ja merkityksen puolesta Herran säätämiin Israelin juhliin, eivätkä suinkaan ole pakanallista alkuperää. Jeesus ristiinnaulittiin sen päivän iltana, jolloin israelilaisten tuli säännönmukaisesti teurastaa pääsiäislam-paansa ja suorittaa sively sen verellä. Vrt. 1. Kor. 5:7: "Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu."

Verensiirto

Asevelvollisuudesta kieltäytyminen

Jumalan valtakunnan asioissa ja yleensä kristillisessä/hengellisessä elämässä ei ole lupa käyttää väkivaltaa eikä aseita. Siinä on käytettävä vain hengellisiä aseita (2. Kor. 10:4), joita ovat Hengen miekka, Jumalan sana (Ef. 6:17; Hepr. 4:12), rukous ja kärsivällisyys. Mutta maallisessa regimentissä eli poliittisessa valtiossa, joka sekin on Jumalan säätämys ihmisille hyväksi, viranomaisilla on Room. 13:1-7:n mukaan "miekka" ja tehtävä rangaista pahantekijöitä, jopa kuolemanrangaistuksellakin. Koska esivalta on sekin "Jumalan palvelija", kristityilläkin on oikeus ja velvollisuus suorittaa tarvittavia tehtäviä sen palveluksessa, "miekankin" käyttöä. Johannes Kastaja, Jeesus ja Paavali eivät vaatineet uskoon tulleita sotilaita, upseereja ja virkamiehiä luopumaan toimistaan (ks. Luuk. 3:14 sotilaiden oli suoritettava tehtävänsä välttäen vääryyden tekemistä; Luuk. 7:1-10; 10. luku; Apt. 16:25-34, 13:12). Jeesus sanoo:

Tämän Jeesuksen sanan mukaan Hänen opetuslastensakin on suoritettava velvollisuutensa maallisessa/poliittisessa valtiossa, mikäli se ei vaadi sellaista, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Edellä viitatut Raamatun kohdat osoittavat, että asevelvollisuuden suorittaminen ei sitä ole. Ne luterilaisetkin menettelevät vastoin Raamatun opetuksia, jotka kieltäytyvät asevelvollisuutta suorittamasta, esivallan miekan käytöstä. Siviilipalvelus ei sitä korvaa.

SUHTAUTUMINEN JEHOVAN TODISTAJIIN

1. Älä yritä voittaa heitä järjenomaisin ja opillisin todisteluin äläkä ryhdy väittelemään heidän kanssaan. Pidä päämääränäsi johtaa heitä parannukseen ja pelastukseen uskossa Kristukseen, tätä heille rukoillen.

2. Jos haluat välttyä joutumasta heidän työnsä kohteeksi, älä ota heiltä vastaan mitään kirjaa tai lehteä.

3. Jt:n tullessa luoksesi anna hänen pitää puheensa sanomatta mitään sitä vastaan. Kun hän mainitsee jonkin Raamatun kohdan, keskeytä hänet ja sano: Anteeksi, Raamatun sanat ovat niin tärkeitä, että ne kannattaa katsoa ja lukea itse. Lue sitten ääneen hänen mainitsemansa kohta, mutta aloita muutamaa jaetta aikaisemmin ja lue vähän pitempään. Älä lisää siihen mitään. Kun hän mainitsee seuraavan raamatunkohdan, tee samoin. Jatka näin niin kauan kuin hän jatkaa. Näin sinä opetat häntä ottamaan Raamatun kohdat niiden tekstiyhteydessä. Hänen lopetettuaan esitä lyhyt todistus siitä, miten olet omalla kohdallasi päässyt armon osallisuuteen, ja kysy häneltä, eikö hänkin haluaisi päästä samoin armosta osalliseksi. - Jätä asia tähän. Muista, ettet rupea väittelemään opeista.

4. Jos Jt tulee uudelleen luoksesi, tee samalla tavalla. Kysy sitten häneltä, saisitko tulla hänen kotiinsa ja kysellä häneltä joidenkin Raamatun kohtien merkitystä, tai ellei se käy päinsä, kysy, saisitko tehdä sen heti. Jos hän suostuu kuuntelemaan kysymyksiäsi, ota järjestään esille eri oppeja käsitteleviä raamatunkohtia -niistä on luettelo seuraavilla sivuilla - ja kiinnitä kysymyksillä huomiota siihen, mitä niissä todella sanotaan. Mutta älä rupea väittelemään. Jos hän suostuu, jatka tällaista Raamatun tutkistelua, ottaen esille yhden opinkohdan kerrallaan, kunnes olet käynyt ne läpi ja tullut lopulta kysymykseen uudestisyntymisestä eli parannuksesta ja syntien anteeksisaamisesta sekä Jeesuksesta ainoana ovena pelastukseen ja uuteen elämään. Jos tämä Jehovan todistaja on keskustelun tuloksena tullut siihen halukkaaksi, pyri auttamaan hänet Jumalan armoon sisälle. Kehota häntä rukoilemaan Jumalalta armoa ja anteeksiantamusta, tunnustaen syntinsä ja eksymyksensä Hänen sanansa totuudesta, ja julista sitten, kätesi hänen päälleen pannen, hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Johda sitten hänet yhteyteen Raamatulle uskollisten kristittyjen kanssa.

TUTKISTELTAVIA RAAMATUNKOHTIA

Kuolema - Tuonela - Helvetti

2. Kor. 5:8; Fil. 1:23 Kuollessaan uskova muuttaa pois ruumiista ja pääsee kotiin Herran tykö olemaan Kristuksen kanssa.

Jes. 14:9-17 Tuonelassa (äeöl) kuolleiden henget näkevät, puhuvat.

Matt. 13:40, 49 Tuliseen pätsiin joutuneet kuolleiden henget itkevät ja kiristelevät hampaitaan. Voiko tajuton tehdä niin?

1. Piet. 3:18 Jeesus saarnasi Nooan aikana kuolleiden hengille. Nämä olivat siis ta-juisia, kuulivat ja ymmärsivät.

Ilm. 14:9 Näitä jumalattomia vaivataan, heillä ei ole lepoa. He ovat siis kadotuksen vaivassa tajuisia.

1. Moos. 2:17, 3:3-13 Aadam ja Eeva "kuolivat" sinä päivänä, jona tekivät syntiä, mutta se ei ollut tajuttomuuteen vajoamista, vaan ero Jumalasta, hengellinen kuolema (ks. Ef. 2:1, 2, 3). Ruumiillisesti he elivät ja olivat tajuisia sen jälkeen vuosisatoja.

Kristuksen Jumaluus

Joh. 5:23 Poikaa kunnioitettava niinkuin Isää, ei luotuna olentona.

Joh. 14:9 Joka näkee Kristuksen, näkee Jumalan, ei luotua olentoa.

1. Joh. 5:20 Kristus on totinen Jumala, ei luotu olento.

Kol. 2:9 Kristuksessa asuu Jumaluuden koko täyteys, ei luodun olennon.

Pyhän Hengen persoonallisuus

Jumalan kolminaisuus/kolmiyhteys

2. Kor. 13:13 Apostolisessa siunauksessa on Kristuksen, Isän Jumalan ja Pyhän Hen gen armo. Nämä kolme ovat rinnan ja yhdessä.

Room. 8:9 Pyhä Henki on Jumalan ja Kristuksen Henki. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat toisaalta erikseen ja toisaalta yksi Jumala. "Jumala on yksi" (Jaak. 2:19). Kristitty ei voi uskoa Jumalaan muuten kuin yhtenä Jumalana kolmessa "persoonassa". Hänen kolminaisuutensa kieltäminen johtuu Kristuksen Jumaluuden ja Pyhän Hengen persoonallisuuden kieltämisestä. - Luonnon maailmassa paikka/tila on yksi, mutta siihen kuuluvat pituus, leveys ja korkeus, mutta nämä kolme ovat yksi paikka/tila/avaruus. Kolmiossa on kolme kulmaa, mutta se on yksi kolmio. Näissä kahdessa tapauksessa yksi on kolme ja kolme on yksi luonnonkin maailmassa.

Jeesuksen ylösnousemus

Kuten kasvi nousee siemenestä (1. Kor. 15:14, 15, 16, 17, 35-45) ja on välttämättömässä yhteydessä sen kanssa, mutta on silti erilainen, niin ylösnousemusruumis on luonnollinen ruumis hengelliseksi ja taivaalliseksi ruumiiksi muuttuneena. Ne, jotka kieltävät tällaisen ylösnousemuk sen, Kristuksen ja Hänen omiensa, jäävät synteihinsä, ja heidän uskonsa on turha.

1. Piet. 3:18 Jeesuksen aineellinen ruumis oli pitkäperjantai-illan ja pääsiäisaamun välisen ajan tajuttomana haudassa; mutta "Hengessä" eli Hänen Jumaluutensa yhdessä Hänen inhimillisen henkensä kanssa Hän oli sinä aikana elävä, mennen saarnaamaan evankeliumia (1. Piet. 4:6) Nooan aikana kuolleiden ihmisten hengille. Vielä tärkeämpää oli, että Hän meni oman verensä kautta taivaalliseen kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hepr. 9:11).

144.000 ja suuri valkopukuinen joukko

Ilm. 7:9-17 Tämä suuri valkopukuisten joukko kaikista kansoista on taivaassa Jumalan ja Karitsan valtaistuimen edessä. Ilm. 4:2 sanoo nimenomaan, että tämä valtaistuin on taivaassa, ja siis sen edessä seisovat ov kunnassa annetaan hallitusvirkoja seura-kuntakautena osoitetun innon, kyvyn ja uskollisuuden perusteella kansallisuudesta (ja mainittuihin 144.000 israelilaiseen erikoisjoukkoon kuulumisesta) riippumatta. Matt. 24:27, 30; Ilm. 1:7: Kun Kristus tulee, kaikki ihmiset näkevät sen.

Joh. 10:16 Jeesuksen "muut lampaat", jotka eivät ole "tästä lammastarhasta" eli Israelista (ks. Hes. 34: 1-31) ovat Hänen muihin kansoihin kuuluvia uskovia seuraajiaan uuden liiton seurakunnan syntymisestä asti v. 30 jKr. helluntaina, eivätkä vuodesta 1914 alkaen Vartiotorniin liittyneitä ja siinä pysyneitä. Mark. 16:19: Kristus istui v. 30 jKr. (tai Matt. 28:19: vaaseen astuttuaan) Jumalan Ef. 1:20: oikealle puolelle, alkaen silloin (1. Kor. 15:20, 21, 22, 23, 24, 25, 26) hallita armonvaltakunnassaan sen Kuninkaana eli seurakuntansa Päänä, eikä vasta 1914 Vartiotorni-järjestön välityksellä. - Tämä järjestö ei ole "Jumalan organisaatio", vaan Saatanan järjestöihmisten johtamiseksi kadotukseen vieviin Raamatun totuuksien vastaisiin harhoihin.

Loppusanat

”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa . . . Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä [Raamatussa ilmoitettua] oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa” (2. Joh. 9).

LYHENTEET JA KÄYTETTY KIRJALLISUUS

CA W. J. Schnell, Christians Awake. London-Edinburgh, 1961.

EOT Elämällä on tarkoitus. Vantaa, 1978.

HH Harri Heino, Mihin Suomi uskoo. Porvoo-Helsinki 1984.

HA Herrick Åberg, Nykyajan Baabelin orjat. Helsinki 1975.

KR Kirkkoraamattu, nykyinen.

OJT Olkoon Jumala totinen. Jehovan todistajain oppikirja, 2. p. Vantaa 1960.

Sana "Sana". Kuka hän on Johanneksen mukaan. Julk. Jehovan todistajat, 1962.

30Y W. J. Schnell, Thirty Years a Watch Tower Slave. Grand Rapids, Mich. 1958.

TIE Totuus, joka johtaa iankaikkiseen elämään. Vantaa 1977.

Tw Hans-Jurgen Twisselmann, Vom "Zeugen Jehovahs" zum Zeugen Jesu Christi. Giessen-Basel, 1961.

Um Vartiotornin "Uuden maailman raamatunkäännös", 1950-1960.

Vartiotorni-lehti.

Vk Suom. Vanha kirkkoraamattu.