1.0 Raamatun tuntemisen merkitys

Tämä sivu ei ole tekijänoikeussuojattu. Tekijä antaa luvan vapaasti kopioida, julkaista, levittää, otteita tai kokonaan, sähköisesti tai ei-sähköisesti sivun tekstiä ilman erikseen pyydettyä suostumusta.

Huom. sivulla käytetään lisäikkunaa esittämään jakeen teksti hiiren osoittamassa kohdassa. Jos ikkunaa ei avaudu muutaman sekunnin kuluessa, tulee selaimesta tulee sallia seuraava asetukset: Javascript ja lisäikkunoiden (popup) avaaminen.

1.1 Esipuhe

Tämä sivu on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa tarkastellaan maailmanlaajuisen Vartiotorniseuran ts. Jehovan todistajat -järjestön toimintaa. Tarkempi Vartiotorniseuran, Jehova-sanan ja järjestön julkaiseman Uuden maailman käännöksen virheiden luettelo ja sen jakeiden tutkimus sekä Raamatun opillisten kohtien syvempi tarkastelu löytyy kotisivulta <http://raamattu.cante.net>.

Sivujen näkökulma on, että suomalaisella lukijalle on tarjolla useita Raamattuja, joista tunnetuimmat ovat Kirkkoraamatun painos 1933/38 (KR38 ts. VKR; Vanha Kirkkoraamattu), Kirkkoraamatun uudempi käännös 1992 (KR92 ts. UKR; Uusi Kirkkoraamattu) ja Vartiotorniseuran julkaisema Uuden maailman käännös (UM). Tämän lisäksi on olemassa muita suomalaisia tosin vähemmän tunnettuja käännöksiä kuten Uusi testamentti nykysuomeksi (UTN), Jumalan Kansan Raamattu (JKR; Uuras Saarnivaara. Painos korjaa KR38:n virheitä) ja Vanha Agricolan Piplia 1776 (uusittu 1872; Lestadiolaisten edelleen käyttämä). Jossakin vaiheessa uskonelämää henkilö lukee ahkerasti Raamattua ja kenties pysähtyy oppikysymysten äärelle, jolloin hän saattaa miettiä onko hänen käyttämänsä Raamattu se kaikkein paras ja tarkin lähde. Näillä sivuilla kerrotaan miten Raamatun käännösperiaatteilla on vaikutusta sen luotettavuuteen. Uuden maailman käännöksen kohdalla on näin aluksi huomautettava, että Vartiotorniseura jakaa erehdyttävää tietoa väittäessään palauttaneensa Jehova-sanan oikein perustein Uuteen testamenttiin.

Myöhemmin tässä dokumentissa kerrotaan mikä on Raamatun ilmoittama punainen lanka lukijalle. Vartiotorniseuran opetuksessa väitetään kaikkein tärkeimmän asian olevan Jehova-sanan tunteminen, mutta todellisuudessa Raamatun keskipiste on aivan toisaalla. Samalla lukijaa johdatellaan erottamaan pelastumista koskeva oleelliset asiat. On ero instituutioden oppijärjestelmän omaksumisessa sen sijasta, että keskityttäisiin siihen mitä raamatunmukaiseen pelastumiseen vaaditaan. Kirkkoon, seurakuntaa tai järjestöön kuuluminen ei pelasta ketään. Pelastus on Raamatun mukaan paljon yksinkertaisempi asia kuin jonkin erillisen oppijärjestelmän tunnustamista.

1.2 Ei ole sama mistä Raamatusta pelastuksen sanomaa lukee

Raamatun tutkimisesta puhuttaessa on hyvä olla tietoinen eri Raamattujen taustoista ja niiden käänösperiaatteista. Eri raamatunversioita käännetään maailmassa yhä kiihtyvällä tahdilla ja niitä tuotetaan painotalojen liukuhihnoilta. Joidenkin panotalojen ainoa tarkoitus on tuottaa puhdasta voittoa, ja Raamatun kääntämisen tarkkuus on tullut yhä enenevässä määrin toisarvoiseksi seikaksi. Näin on jo tapahtunut englanninkielisissä maissa, joissa eri Raamatun käännöksiä on tarjolla satamäärin. On siis hyvä tuntea perusasiat, jotta voisi arvioida eri raamattujen soveltuvuutta ja niiden käyttötarkoitusta. Lue siis huolella seuraava tietopaketti dynaamisen vastaavuuden ja sanatarkkuuden periaatteista, joiden soveltaminen käy esille myös tunnetuissa suomalaisissa käännöksissä.

1.3 Dynaamisen vastaavuuden periaate ja sanasta sanaan Raamattujen erot

Lähde: F. F. Bruce, Raamatun Juuret (1992). ISBN 951-888-160-X. Liite III: Suomen opetusministeriön Raamatun Juhlavuoden 1992 toimikunnan mietinnön historiallinen osuus

1.3.1 KIRKKORAAMATTU 1938, sanatarkka käännös

Syntyhistoria alkaa jo 1850-luvulta, jolloin painoksen oikeankirjoitusta ja kieltä olivat korjanneet professorit Gabriel Geitlin ja Mathias Akiander. He jättivät Pipliaseuralle kirjallisen esityksen siitä, millaisia periaatteita olisi noudatettava uusia raamatunkäännöksiä painettaessa: "kun lisäksi on ollut kirkon periaatteena, että raamatunkieli on jatkuvalla parantelulla koetettava tehdä niin puhtaaksi ja täydelliseksi kuin se kunakin aikana on mahdollista ihmiskyvylle (...)" Uutta raamatunkäännöstä ryhtyi laatimaan maisteri Anders Wilhelm Ingman 1856-59. Tärkeintä oli saada Vanhan testamentin tärkeimpien kirjojen suomennokset niin lähelle alkuperäistä tekstiä kuin mahdollista Ingmannin käännöstä ei kuitenkaan hyväksytty, sillä se oli Turun raamattuseuran toimeksianto.

Vuonna 1861 perustettiin erillinen komitea tehtävään, mutta sille annetut ohjeet olivat niin epämääräisiä, että komiteassa syntyi suuria erimielisyyksiä siitä, miten työ tuli suorittaa. Komitea sai 20 vuoden jälkeen Vanhan testamentin valmiiksi, mutta se oli niin puutteellinen, että kirkolliskokous 1886 ei voinut sitä hyväksyä.

Uusi komitea ryhtyi työhönsä ja 1913 valmistuneen Uuden testamentin pohjana on käytetty pääasiassa Textus Receptusta. Tieteellinen tutkimus oli kuitenkin sillä välin horjuttanut TR-tekstimuodon asemaa ja keskustelun tuloksena Textus Receptus hylättiin ja käännöksen pohjaksi hyväksyttiin uusimpien tekstitutkimusten mukainen kreikkalainen alkuperäinen teksti.

Työtä jatkettiin ja komitea aloitti Vanhan testamentin kääntämisen. Pohjatekstinä käytettiin yleensä masoreettista tekstiä (MT) ja Rudolf Kittelin Julkaisemaa Biblia Hebraicaa. Masoreettisesta tekstistä poikettiin vain erittäin pakottavista syistä. Komitean johtavia periaatteita oli filologisen ja tieteellisen tarkkuuden ohella uskollisuus masoreettiselle tekstille. Käännöksen kielen taas tuli säilyttää katkeamaton yhteys vanhaan, tyylikkääseen ja juhlalliseen raamattu- ja kirkkokieleen. Komitean Vanha testamentti hyväksyttiin kirkolliskokouksessa 1933.

Vuoden 1913 Uuden testamentin käännöksen tarkistaminen oli tarpeen koko kielenkäytön yhdenmukaistamiseksi koko Raamatussa. Komitea saattoi seurata Eberhard Nestlen toimittamaa uusinta tekstilaitosta. Vaikka alkuperäisten tekstien tutkimusta ei enää vaadittu, vastaavaan tarkkuuteen pyrittiin. Komitea tarkasti ja yhdenmukaisti Vanhan testamentin lainaukset. Uusi testamentti hyväksyttiin 1938. Näin vuosisatainen työ ns. Vanhan Kirkkoraamatun 1776 painoksesta saatiin päätökseen.

Tunnettuja käännösvirheitä on dokumentoinut Kaarlo O. Syväntö kirjassa "Vanhan testamentin käännösvirheistä"

1.3.2 KIRKKORAAMATTU 1992, dynaaminen käännös

Uudesta käännöksestä (ks. Ev.lut.kirkon viralliset sivut) alettiin keskustelemaan 1960-luvulla, jossa pohdittiin tulisiko toimittaa vain virheitä korjaava versio vai kokonaan uusi laitos. Kirkolliskokous 1973 päätti ryhtyä Raamatun kansantajuistamiseen, jonka valtasuunta oli rantautunut kaikkialle 1970-luvulla. Käännösperiaatteet poikkesivat huomattavasti aikaisemmista.

Ihanteeksi ei enää esitetty vanhan kirkkokielen säilyttämistä, vaan tavoitteeksi asetettiin luonteva ja nykyaikainen suomen kieli. Kun edelliset sukupolvet olivat pyrkineet mahdollisimman suureen sanatarkkuuteen, nyt korostettiin, että käännöksessä on lähdettävä alkuperäisten tekstien lauseiden kokonaissanomasta eikä yksittäisistä sanoista.

Tekstin pääajatus, sen varsinainen viesti oli tuotava selkeästi suomen kielelle ominaisin sanankääntein ja lauserakentein. Sanatarkkuuden sijaan oli siten asetettu modernin käännöstieteen oppien mukaisesti dynaamisen vastaavuuden periaate. Ehdotuksesta kokous sai käyttöönsä mittavan lausunto ja korjausehdotuskokoelman 420:ltä seurakunnalta. Kirkolliskokous hyväksyi käännöksen 1992.

1.4 Entä Jehova-sanan esiintyminen Raamatuissa?

Miksi minuun pitäisi olla kiinnostunut joistakin eroista Raamattujen välillä? Eivät yksityiskohdat niin paljon voi vaikuttaa asian kokonaissanomaan?

Pinnalta katsoen ja suurien linjojen suhteen näin onkin, mutta opillisten kysymysten kohdalla pyritään opetuksen tueksi lainaamaan lukuisia jakeita. Jos taas haluaa tutustua yleisesti Raamatun kertomuksiin ja sen sanomaan, ei valitulla raamatunkäännöksen tarkkuudella ole suurta merkitystä.

Esimerkkinä opillisesta kysymyksestä on Vartiotorniseuran näkemys, että syntymäpäivien vietto ei olisi hyväksyttävää. Tätä opetusta pyritään perustelemaan Raamatun sanoin. Usein yksi jae ei kuitenkaan riitä, sillä kaiken tulee olla Raamatussa yhtenevää; Jumala ei voi olla ristiriitainen opetuksessaan. Siksi opetuksien perusteluiksi lainataan useita jakeita. Se onko asia todella väitetylla tavalla ratkeaa asettamalla kysymys testiin Raamatun omien sanojen kanssa. Mikäli yksikin jae esittää toisin, määrä ei korvaa laatua, vaan opetus on hylättävä ja tilalle on löydettää parempi selitys, joka kattaa kaikki siihen liittyvät jakeet.

Jakeiden käyttöä voisi verrata desimaaliluvuilla laskemiseen. Mitä tarkemmilla arvoilla (jakeilla) laskee, sitä tarkemman ja luotettavamman tuloksen saa. Jos laskussa on mukana epätarkkoja lukuja, niin silloin vastaus ei olekaan sama kuin tarkoilla arvoilla suoritettu laskutoimitus.

Juuri tästä syystä on hyvä tutustua eri Raamatunkäännöksiin ja opillisiin tarkoituksiin valita se, joka saatavilla olevista käännöksistä on kaikkein luotettavin ja tarkin. Vartiotorniseuran hallintoelin (ts. Jehovan todistajat -kattojärjestön päättävä elin) on pyrkinyt antamaan kuvan, että Uuden maailman käännös olisi muita vastaavia käännöksiä huolellisemmin ja tarkemmin toimitettu; että se seuraisi vanhimpia tekstejä kaikkein sanamukaisemmin. Onko todella näin? On olemassa viitteitä siitä, että UM käännöksen käyttö opillisten asioiden varmistamiseen on kuin lukisi epätarkkaa karttaa, jossa merkinnät päällisinpuolin näyttää samalta, mutta niiden seuraaminen johtaa aivan eri reitille. Valinta Uuden maailman käännöksen ja esim. kohtalaisen luotettavaksi havaitun Kirkkoraamatun vuoden 1938 painoksen välillä on jokaisen päätettävissäsi, hänen tutustustuessaan UM käännöstö käsittelevään aineistoon ja keskeisten jakeiden käännöksiä käsittelevään tutkimukseen.

Vartiotorniseura on pyrkinyt julkaisuissaan korostamaan, että käännösten paremmuutta tulisi tarkastella sen mukaan, onko Raamatussa säilytetty Jumalan nimen muoto Jehova vai ei. Järjestön on Jehova-sanan palauttamisesta UM käännökseen kuitenkin tarjonnut systemattisesti väärää informaatiota. Uuden testamentin osalta UM:n Jehova-sanojen virheelliset lisäykset johtavat jakeiden sanoman vääristymiseen. Puhuja ja viitattu henkilö "Herra" on todellisuudessa Jeesus eikä Jehova kun jakeet luetaan varhaisimpien kirjakääröjen tekstien mukaan (esim. KR38). Totuus – jota järjestön julkaisut eivät tuo selvästi ilmi – on, että Jehova-sanaa ei esiinny yhdessäkään Uuden testamentin vanhimmassa käsikirjoituksessa. Uuden maailman käännös ei ole Jehova-sanan suhteen mitenkään ainutlaatuinen ja paremmassa asemassa kuin muut käännökset. Yhteenvetona voidaan esittää seuraava tiivistelmä:

• Uuden maailman käännös on säilyttänyt Jehova-sanan Vanhassa testamentissa, mutta lisännyt Jehova-sanan Uuden testamentin jakeisiin. Näitä lisäyksiä on tehty satunnaisesti ilman johdonmukaisuutta. Käännöksen liitteissä kerrottujen käännösperiaatteissa esitetään ajatus, jonka mukaan kaikki Vanhan testamentin lainauksien tulisi käyttää Jehova-sanaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jakeiden kohdalla on suoritettu selvää valikointia. Uudessa testamentissa on useita jakeita, joissa Jeesus on sama kuin Vanhan testamentin Herra, JHVH (Jehova), esim. jakeissa heprealaiskirjeessä, jossa Isä puhuu pojastaan Vanhan testamentin jakeisiin viittamalla (Hepr. 1:8, 9, 10, 11, 12) – kohdassa, joka on suora lainaus Vanhan testamentin jakeista (Ps. 45:7, 8, 102:26, 27). Lukija voi vain arvella miksi käännöksen "periaatteiden mukaan" näissä kohdissa ei ole säilytetty Jehova-sanaa. Näitä ja muita virheitä sekä niiden syitä tarkastellaan perusteellisesti Uuden maailman käännöksen tutkimuksessa

• Kirkkoraamatun painos 1938 on ei ole säilyttänyt Jehova-sanaa Vanhassa testamentissa, mutta on oikein säilyttänyt Herra-sanan (kreik. kyrios) alkuperäisessä muodossaan Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa tapahtunut muutos on systemaattinen ja helposti huomattavissa. Jokaisen isolla kirjaimella alkavan Herra-sanan kohdalle jaeyhteyttä lukiessa voi lukija ajatella, että kyseessä on Jehova-sana (tai oikeammin: Jahve-sana ts. JHVH-tetragrammi).

• Raamattu, jonka voidaan katsoa olevan kaikissa kohdin tarkka Jahve-sanan käytössä, on katolisen kirkon julkaisema The Way -raamattu, joka on käytännössä sama kuin The Living Bible -raamattu (vapaa käännös). The Way -Raamatussa Jehova-sana on säilytetty Vanhassa testamentissa, ja Herra-sana, kreikan Kyrios-sana, on säilytetty Uudessa testamentissa (Reed, David A., Blood on the Altar 1996, s. 140). Valitettavasti tätä raamatunversiota ei vapaamuotoisen käännösperiaatteensa vuoksi voi suositella opillisten kysymysten tarkasteluun.

• Muita Raamattuja, jotka ovat säilyttäneet Jahve-sanan Vanhassa testamentissa ovat The Emphasized Bible (1897) - protestanttinen käännös, The Holy Bible in Hausa (1932) - yksi nigerian valtion kielille käännetty Raamattu One of Several Nigerian Languages (1932), The Holy Name Bible (1963) - protestanttinen käännös, The Jerusalem Bible (1966) - katolinen käännös, The NIV Interlinear Hebrew/English O.T. (1979) - protestanttinen käännös, The Sacred Scriptures (1981) - Bethel käännös, The Scriptures (1994) - Kosher version ja World English Bible (WEB).

Ylläoleva olevasta listatasta kannattaa kiinnitä huomiota sanaan systemaattisuus. Kirkkoraamatun painos 1938 on ollut systemaattinen, kun taas Uuden maailman käännöksessä jakeiden muutokset eivät ole johdonmukaisia. Mitä tämä merkitsee? Jos henkilön pitäisi pitää puhe, joka tulisi kääntää kuuntelijoiden kielelle, jotta he ymmärtäisivät sen, niin käsikirjoitus voitaisiin antaa kahdelle henkilölle: Pekalle ja Matille.

Oletetaan, että Pekka pyrkii olemaan työssään hyvin huolellinen, mutta hän käyttää väärää sanaa vaikean termin kohdalla. Jokaisessa kohdassa, jossa vaikea sana esiintyy, se tulee käännetyksi johdonmukaisesti toisella tavalla kuin oli sanan tarkempi käännös. Pekka on tehnyt systemaattisen virheen joka toistuu tekstissä ennustettavasti.

Matin lopullinen versio ei pyri yhtä suureen tarkkuuteen ja huolellisuuteen jokaisen sanan kohdalla kuin Pekka. Hän on käyttänyt eri sanontoja ja ottanut vapauksia kääntää lauseita omalla tavallaan. Hän saattaa jättää joitakin sanoja kääntämättä, lisätä uusia sanoja ja ottaa vapauksia lauserakenteiden suhteen. Jos Matilta pyydettäisiin syitä miksi hän on ollut niin epäjohdonmukainen (ei-systemaattinen), olisi Matilla vaikeuksia selittää miksi hän ei seurannut alkuperäistä käsikirjoitusta.

Tästä on kysymys Kirkkoraamatun vuoden 1938 painoksen ja Uuden maailman käännöksen kohdalla. KR38:n virhe Vanhassa testamentissa jättää käyttämättä Jahve/Jehova sanaa on ollut systemaattinen: jokainen isolla kirjoitettu Herra-sana Vanhassa testamentissa voidaan oikeassa asiayhteydessä lukea Jahve/Jehova-sanana. Uuden maailman käännöksen virheitä taas on mahdotonta huomata itse tekstistä, sillä lukija ei voi mitenkään tietää onko jokin jae huolellisesti käännetty vai ei. Vartiotorniseuran toimittaman Uuden maailman käännöksen huolellinen tarkastelu on tuonut esiin seikkoja, joissa jopa väitetty Jehova-sana on jätetty tarkoituksenmukaisesti pois niistä jakeista, joissa Jeesus paljastuisi Jehovaksi.

Huom. kristinuskon mukaan sekä Isä että Poika ovat omia itsenäisiä persoonia, mutta käyttävät kumpikin yhteistä nimeä Jehova ihmisiä kohtaan. Kristinuskon mukaan Isän ja pojan olemuksen välillä ei ole eroa, sillä Jeesus on olemukseltaan Jumala, kuten Isä on Jumala. Jeesus on Isästä syntynyt syntynyt: Joh. 8:42, Fil. 2:6.

Vartiotorniseuran opetuksessa asia yritetään selittää ristiriitaiseksi väittämällä Kristinuskon opettavan, Jeesus olisi sama kuin Isä. Vetomalla ihmisten loogiseen päättelyyn esim. sanoin "Jos Jeesus kuoli, niin kuoliko Jumala", saadaan kuulijat johdatelluksi haluttuun suuntaan. Taktiikkana on johtaa kuulijat harhaan ja tarjota epäilyksen siemenien tilalle "looginen selitys" - Jeesus ei voi olla Jehova.

Jos asia tuntuu hankalalta ymmärtää, kannattaa ajatella Jumala-sanaa olemuksen ilmauksena. Samoin kuin jäsennämme maailmaa kategorioihin: elottomiin ja elollisiin; tarkemmin eläinkuntaan, ihmisiin, enkeleihin ja Jumalaan. Jehova-sanaa taas kannattaa ajatella sukunimenä, jonka sekä Jeesus että Isä jakavat. Yhteenvedonomaisesti:

      Erilliset persoonat         Olemukseltaan   Rinnastus
      ===================         =============   ================
      Jeesus Jehova               On Jumala       Pekka on ihminen
      Isä    Jehova               On Jumala       Matti on ihminen    

Kuitenkaan ei ole kahta Jumalaa, vaan Jumala on yksi (Joh. 1:1, 2, 3, 4, 5). Tämä on Raamatun ilmoitus, joka käy ilmi Jeesuksen ja Uudessa testamentin sanoista. Mitä sitten tarkoittaa, että Jeesus ja Isä ovat Jumala, mutta kuitenkin erilliset, on metafyysinen kysymys, joka on meidän ymmärryksemme ulkopuolella. Raamattu ei anna lisäselityksiä asiaan. Se yksinkertaisesti toteaa näin olevan. Me emme tiedä juuri mitään mitä kaikkiea Jumala on tai voi olla. Raamattu ilmaisee Hänen olevan kaikkialla samanaikaisesti ja tietävän kaiken. Jos kaikki on Jumalalle mahdollista, niin meidän käsityskykymme ratkoa asiaa pidemmälle ovat hyvin rajalliset. Raamatun ilmoittama Jumala ei varmastikaan aukea loogisella päättelyllä tyhjentävästi.

1.5 Raamattu suhteessa Vartiotorniseuran julkaisutoimintaan

Vartiotorniseuran maailmanlaajuinen organisaatio toimii yli 200:ssa maassa ja se levittää Herätkää- ja Vartiotorni-lehtiä yli 20 miljoonan kappaleen vuosipainoksina. Voidaan kysyä onko näin laaja painotoiminta ja lukuiset raamatunselitysteokset välttämättömiä? Aikaisemmin, aikaa ennen Vartiotorniseuraa (perustettu vasta 1900-luvulla), ihmisillä oli vain Raamattu ja lukutaito, jonka turvin kynnelle kykenevät tutkivat sanaa omaan tahtiin. On kyseenalaista tarvitseeko moderni ihminen, jonka lukutaito on huippuluokkaa ja jonka matematiikan taidot ylittävät aiempien sukupolvien taidot, todella jotakin organisaatiota selittämään Raamatun sanomaa.

Mieleen tulee väistämättä kysymys siitä, mikä on Raamatun asema suhteessa suureen määrään muita julkaisuja? Kumpaa, Raamattua vain järjestön julkaisuja, käytetään valtakunnansalien kokouksissa ja ihmisten kotikäynneillä? Tiedon ensisijaisen lähteen etusijalle asettaminen voidaan todeta siitä, mitä julkaisua luetaan, mihin julkaisuun tukeudutaan ja mihin julkaisuun vedotaan eniten koko käytetystä ajasta.

Julkaisujen sijasta tuntuisi luonnollisemmalta ohjata ihmisiä lukemaan Raamattu usein. Tähän tulisi kannustaa ihmisiä aina kun on tilaisuus. Henkilö voisi lukea vaikkapa yhden luvun päivittäin.

Raamattu saattaa tuntua vaikealta ensimmäisillä kerroilla. Joku saattaa väittää, että sen sanomaa ei voi ymmärtää tavallinen ihminen. Kuitenkin samaa sanomaa on saarnattu jo 2000 vuotta; aikana, jolloin ihmiset olivat kirjoitus- ja lukutaidottomia. Jumala ei ole puhunut tuona aikana ihmisille salakielellä, vaan Hän puhui meille selkeällä ja kirkkaalla äänellä, että jokainen kuulisi pelastuksen sanoman. Huomautukset Raamatun vaikealukuisuudesta saattavat palvella ainoastaan jonkin selittäjäluokan, kuten pappien, piispojen, kardinaalien, vanhimpien, valittujen, voideltujen, tai joidenkin erityisasemaan nostettujen ihmisten omia tarkoitusperiä. Raamattu kertoo muistuttavan tarinan Jeesuksen ajan fariseuksista ja heidän tarpeestaan pitää kirjoitusten selittäjän asema omissa käsissään. Jeesuksen mukaan juuri fariseuksista lain tulkitsijoina olivat kaiken pahan alku ja juuri, sillä juuri he eksyttivät ihmisiä (lue Matteuksen 23. luku).

Ihminen oppii, kuten nuorena vaikeuksien kautta ajamaan esimerkiksi polkupyörällä. Aloittamalla pienestä, hapuilemalla ja kompastelemalla, mutta lopulta vauhdin saaneena pyörä pysyi pystyssä ja matka alkoi taittua. Samoin on Raamatun kanssa. Jokainen pystyy lukemaan ja ymmärtämään Raamattua, sen Jumala on itse luvannut (Job. 32:8; Joh. 6:45; Hepr. 4:12). Kiinalainen sananlaskun mukaan: "pitkäkin matka alkaa yhdellä askeleella".

2.0 Usko ja pelastus – mitä tulee uskoa, jotta pelastuisi?

Raamattu sanoo selvästi, että pelastukseen ihmiseltä vaaditaan vain minimimäärä siitä, mihin tulee uskoa. Vastoin yleistä käsitystä, Raamattu ei vaadi, että henkilön tulee uskoa kymmeniä tai satoja erilaisia dogmeja. Ihmisen ei tarvitse tunnustaa jotakin tiettyä ehtoollisen käytäntöä tai tietää mikä on kaste tai mikä on perisynti ja niin edelleen.

Kaikkein helpottavinta on huomata pelastukseen liittyvä tärkein seikka. Raamatussa ei ole missään vaatimusta kuulumisesta johonkin nimeltä mainittuun ja organisoituun kirkkokuntaan, järjestöön tai seurakuntaan. Tämä näkemys on ihmisille tarjottu illuusio, jota on liian usein käytetty herkempien ihmisten manipuloinnin välineenä uhaten "hänen jäävän pelastuksen ulkopuolelle". Raamattua lukevalle ihmiselle selviää nopeasti, että Jeesus ei ole kenenkään XXX järjestön tai YYY kirkkokunnan yksityisomaisuutta, joka jaettaisiin vain jäsenille seurakuntaan liittymistä vastaan. Raamatun tuntema ja tarjoama pelastus ei ole riippuvainen jäsenkortin omistamista tai kastautumisesta johonkin seurakuntaan tms. yhteisöön. Jeesuksen ja apostolien aikana ei ollut kirkkokuntia tai järjestöjä, vaan yksittäisiä ihmisiä, jotka uskoivat.

Yleisessä arkiajattelussa usein yhdistetään usko-sana jonkin liikkeen dogmaattiseen tai muuhun laajaan oppijärjestelmään. Raamatullinen usko-sana on täysin vastakohtaista, sillä se on olemukseltaan lapsen uskoa (Mark. 10:15) ilman oppijärjestelmiä.

Karismaattiset liikkeet ovat tässä suhteessa tuoneet tuoreen tuulahdukseen vallitsevaan oppijärjestelmäkäsitykseen. Nämä liikkeet ovat yleensä pienehköjä ja keskittyvät Raamatun yksinkertaisen uskonsanoman julistamiseen; evankeliumin julistamiseen. Yritykset ymmärtää Raamattua mahdollisimman täydellisesti ovat johtaneet eri kirkkokuntien syntyyn ja suuriin dogmaattisiin rakennelmiin. Oppijärjestelmän paisuessa ovat ne enemmän tai vähemmän johtaneet myös ongelmiin ja turhiin pikkuasioista kiistelyihin, jotka valitettavasti leimaavat eri kristinuskon liikeitä. Yksinkertaisesta uskosta on tullut vähitellen monimutkainen labyrintti, jonne pieni ihminen hukkuu ilman toivoa selkeästä valon kajastuksesta. Erottavista hienosyisistä "tikuista" on tullut tärkeitä kädenvääntökysymyksiä ja ryhmittymiä erottavia paperisia väliseiniä. Kaiken keskellä on unohtunut, että käsitys Jeesuksesta on kaikilla sama.

Se mitä mieltä kukin ryhmittymä on jostakin pienestä sivujuonesta, kuten ehtoollisen yksityiskohdista, ei ole merkitsevää. Esimerkiksi luterilaisen näkemyksen mukaan Jeesus on ruumiillisesti läsnä, kun taas muille protestanteille (esim. kalvinistit) tapahtumassa on läsnä Jeesuksen taivaallinen liha eikä hänen fyysinen ruumiinsa. Vastaavasti Katolilaisuudessa messun uskotaan olevan Jeesuksen Golgatan tapahtumien uudelleen uhraaminen kirkollisena toimituksena. Teologinen kädenvääntö Jeesuksen sanoista "tämä on minun ruumiini (...) tämä on minun vereni (Matt. 26:26, 27, 28)" saattaa olla älyllisesti mielenkiintoista, mutta pelastusta tarkasteltaessa, se on mitättömän yhdentekevää. Pelastuksemme ei ole siitä kiinni uskommeko Jeesuksen olevan fyysisesti vai taivaallisesti läsnä ehtoollisessa. Nämä pienet palopesäkkeet johtavat ihmiset harhaan itse ydinajatuksesta: siitä kuinka jokainen voisi pelastua.

Useiden kirkkokuntien synty 1500-luvun jälkeisissä aalloissa sai sai aikaan käsityksen, että ihmisen tulisi uskoa "kirkon näkemykseen", jotta hän voisi pelastua. Tarkemmassa tarkastelussa, kirkon dogmatiikka on peittänyt alleen sen perustehtävän, sen ensisijaisen yrityksen, että kuulijoille pyritään välittämään perussanomaa. Kysymys ei suurimpien kirkkojenkaan kohdalla viime kädessä ole siitä, että ihmisten tulisi uskoa kaikki kirkon tai liikkeen edustamat dogmit, vaan ainoastaan sen julistama ydin; käsitys pelastuksesta.

Jeesuksen sanoista näemme, että ihmiseltä vaaditaan pelastukseen hyvin vähän. Tämä vaatimus on usko häneen (Mark. 5:36, 16:16; Luuk. 8:25; Apt. 16:31). Kaikki kysymykset pelastuksesta siis palaavat kysymykseen siitä, kuka on Jeesus. Efesolaiskirjeen (Ef. 4:5) mukaan tämä usko, tämä käsitys Jeesuksesta, on sama kaikilla pelastuvilla uskovilla ihmisillä.

Näillä sivustoilla käsitellään kysymystä siitä, kuka Jeesus on. Kysymys pelastuksesta on sama kuin kysymys Jeesuksesta. Mitä Jeesuksesta tulee uskoa, jotta ihminen saisi pelastuksen? Voiko Jeesuksesta uskoa mitä tahansa ja silti pelastua? Mitä tarkalleen on usko Jeesukseen? Kuka hän on? Mikä on Raamatun oma todistus Jeesuksesta? Pelastuuko Jehovan todistajat -järjestön Jeesus-opetukseen uskova, Mornonikirkkoon kuuluva vai kristinuskon uskova henkilö? Erottavana tekijänä on juuri käsitys Jeesuksen olemuksesta. Aivan kuten Jeesus kysyi opetuslapsiltaan heidän käsitystään hänestä (Matt. 16:13, 14, 15, 16). Mikä on siis Raamatun ilmoitus Jeesuksesta, joka meidän tulisi tuntea?

2.1 Mikä on Raamatun keskeisin sanoma?

Vartiotorniseuran hallintoelin ts. Jehovan todistajat -järjestön hengellinen johto kertoo julkaisuissaan, että Jehova Jumala ja hänen nimensä pyhänä pitäminen olisi koko Raamatun keskeisin asia. Seurakuntalaisille asia kerrotaan siten, että Jehova-nimen täydellinen tunteminen toisi useita siunauksia ja edun kuulua mahdollisesti maahan pelastettuvien joukkoon. Valitettavasti Vartiotorniseura, USA:n keskusjohdon painama kirjallisuus, johtaa hyväuskoisia ihmisiä harhaan.

Uudessa testamentissa ei ole ainuttakaan jaetta, jossa kerrottaisiin Uuden liiton ihmisten, Jeesuksen nimeen kastettujen ihmisten, todistavan Jehovasta tai hänen nimestään. Paavali ei julistanut Jehova-nimeä ihmisille, Barnabas ei vienyt sanomaa Jehova-nimestä pakanoille eikä kukaan apostoli saarnannut tai tehnyt Jehova-nimeä tunnetuksi ihmisille. Sanan julistamisen suurimmassa matkakertomuksessa – Apostolien teoissa – Paavali astui henkeään säästelemättä jokaisen ihmisen eteen. Rohkeasti välittämättä henkeensä kohdistuvista uhista Paavali kulki eteenpäin, tavoitti yhä enemmän ihmisiä, saarnasi ja julisti asiaa, joka jokaisen ihmisen tuli saada kuulla. Tähän julistukseen ei kuulunut Jehova-nimi. Myöhemmissä jo vakiintuneille seurakunnille osoitetuissa kirjeissä Paavali palavasti julisti hänelle annettua tehtävää. Kaikki nämä kirjeet täyttyvät sanoista, joiden joukossa on tärkeitä kehotuksia kääntää uskovien katse oikeaan suuntaan. Tämä suunta ei ollut Jehova-nimen ylistäminen tai sen tunnetuksi tekeminen.

Koko Uusi testamentti vaikenee Jehova-nimestä Uuden liiton ihmisille. Sen sijasta Uusi testamentti kertoo toisen nimen suuruudesta ja sen pelastavasta voimasta.

Apostolit olivat Jeesuksen lähettiläitä. Heidän tuli kertoa sanomaa hänestä koko maailman pelastajana. Heidän suurin tehtävänsä oli viedä sanaa Jeesuksesta koko maailman ääriin. Jeesus antoi heille tehtävän ja tähän tehtävään ei kuulunut Jehova-nimestä todistaminen tai sen Pyhänä pitäminen, vaan kaikkien ihmisten tekeminen Jeesuksen omaisuuskansaksi (Ef. 1:4, 7; Tiit. 2:14; vrt. Ilm. 5:9). Jeesus halusi ihmisten kuulevan hänestä ja hänen tarjoamasta armosta sekä paikasta, missä jokainen saisi levon ja autuuden viimeisenä päivänä. Jeesus kertoi, että häneen uskovat pääsisivät taivaaseen Isän luokse; sinne missä hänkin oli (Joh. 14:3, 17:24; Apt. 26:18).

Uusi testamentti ei kerro Jehovasta, vaan aivan toisenlaisen pääkohdan puolesta. Meidän tulee todistaa Jeesuksesta Kristuksesta (Joh. 5:34, 36, 37, 38, 39, 40, 8:14, 18) – hänestä, josta myös kaikki apostolit ja apostolien kastamat Uuden liiton ihmiset todistivat (Apt. 20:21, 23:11). Isä todistaa omasta Pojastaan (1. Joh. 5:9, 10, 11, 12, 13). Uuden liiton ihmiset erityisesti kastettiin Jeesuksen omaisuuskansaksi (Tiit. 2:14), hänen opetuslapsikseen (Matt. 28:19), Jeesuksen kuuliaisuuteen (1. Piet. 1:2). Meidän tulee julistaa ja todistaa Jeesuksen nimestä (Apt. 8:12, 9:27, 19:13, 15:26), ylistää Jeesuksen nimeä (Apt. 19:13, 17) ja olla kuuliasia Jeesuksen nimelle (Room. 1:5). Meidän tulee huutaa avuksi Jeesuksen nimeä, jotta Jeesuksen nimi kirkastetaan meissä (2. Tess. 1:12).

Kuva 1. Jeesus on ainoa tie, jota kohti pelastuva ihminen voi kulkea.

Kun luemme Raamattu ajatuksella, huomaamme miten koko kreikkalaisten tekstien (UT) osuus todistaa Jeesuksesta. Lukija ei voi olla huomaamatta, miten lähes jokaisessa luvussa puhutaan Jeesuksesta – ei Jehovasta. Jopa Jeesuksen omin sanoin koko heprealaisten kirjoitusten osuus (VT) todistaa hänestä (Luuk. 24:44; Joh. 5:23, 39, 46; 1. Kor. 2:2). Jeesuksen omien sanojen valossa on selvää, että Vartiotorniseuran väite Jehova-nimestä Raamatun keskipisteenä, on mitä suurinta harhautusta. Lähes jokaisesta Uuden testamentin jakeesta loistaa keskipisteenä loistaa aivan toinen keskipiste: Nararetilainen Jeesus Kristus, ennustettu Messias ja Maailman Vapahtaja.

Kuva 2. Raamatun pääsanoma tiivistettynä

2.2 Meillä on vain yksi ainoa elämä

Me kaikki tulemme oleman Jeesuksen edessä viimeisenä päivänä (2. Kor. 5:10; vrt. Room. 2:3; Hepr. 9:27). Meidät tuomitaan yksilöinä, henkilökohtaisesti. Ketään organisaatiota, kirkkoa tai järjestöä ei tuomita, vaan ainoastaan yksittäisiä ihmisiä (Ilm. 20:12, 13). Tämä päivä on toisille ilon päivä, toisille se on suuren surun päivä. Mutta sitä päivää ei voi paeta, sillä se tulee kerran olemaan jokaisen kohdalla.

Kaikki ihmiset ovat kutsutut kirkkauteen – paikkaan, jonne Jeesus on meidät kaikki kutsunut (Joh. 12:26, 14:3, 17:24). Jokainen meistä voi olla Jumalan lapsi ja päästä taivaaseen Jeesuksen ja Isän luokse.

KR38; Joh. 1:12: – Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

KR38; Gal. 3:26: – Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

2.3 Pelastus Raamatun omien jakeiden sanoin

Kuva 3. Jae Joh. 20:31: mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Yksin uskosta, ilman tekoja tapahtuvasta pelastuksen sanomasta taivaaseen kertovat seuraavat kauniit jakeet:

• KR38; Joh. 3:14: – Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
• KR38; Joh. 3:15: – että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
• KR38; Joh. 3:16: – Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

• KR38; Joh. 6:40: – Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

• KR38; Joh. 11:26: – Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?

• KR38; Apt. 10:43. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta.

Jeesuksen uskovat ovat pyhiä ja pelastetut taivaaseen:

• KR38; Joh. 14:3. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

• KR38; Joh. 17:24. Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

• KR38; Apt. 26:18: – avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.

Vain Jeesus-nimi voi pelastaa:

• KR38; 1. Joh. 2:12: – Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.

• KR38; 1. Joh. 5:13: – Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

• KR38; Apt. 4:12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.

Jokaiselle Raamatun lukijalle vielä toivotuksena:

• KR38; Joh. 20:31. mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.